Innostus, hurmio vaiko liki pakkomielle?

Viime keväisen muuton jälkeen on arkeamme leimannut karsiminen ja järjestely. Tottakai jo senkin vuoksi, että muutimme ainakin puolet pienempään kotiin, mutta myös jo siksikin, että aiempi tavarapaljous suorastaan jo ahdisti.

Vielä ei olla ihan voiton puolella, mutta aika lähellä jo kuitenkin. Viimeisen vuoden olen myynyt pois kaikenlaista itselle tarpeetonta, paljon on lähtenyt kiertoonkin eri puolille ja vielä on tehtävää. Tässä projektissa en tiedä onko luonteeni plussaa vaiko kenties jopa haitaksi sillä olen äärimmäisen helposti innostuva ja kun innostun niin menen sitten täysin äärimäisyyksiin ja pengon innostuksen kohteen sitten niin pohjamutia myöden, että ystäväni aina nauraa tätä pro-meininkiä, kuten hän sitä nimittää.

Nyt sitten kun ollaan lähellä puolen välin voiton merkkiä tai virstanpylvästä - innostuin tästä kirjasta

Olen vasta aloittanut lukemaan ja oi oi.. niin minun juttuni. En missään nimessä voi toimia tässä asiassa asiantuntijana, joten suositan lukijoita googlaamaan konmari ja löydätte varmasti paljon oikeaa ja hyödyllistä tietoa. Minun oli pakko tämä ihan omaksi ostaa sillä tahdon kahlata sitä rauhassa ja paljon. Kirjaston kirja ei siihen riitä.  Suositukseni kuitenkin tälle jo tässä lukemisen vaiheessa.

Minä jatkan siis karsimista ja minusta tuntuu, että Pipsa-neidollakin on kauneudentaju täysin kohdallaan sillä hän asettui pinkkiin Pikky Myy-kestokassiini. Tosin tuo kassi täyttyy kohta kirppistavaroilla ja vannon, ettei neiti ole karsittavien listalla:)

Täällä mieli rauhaisa ja intoa täynnä. Ulkona mitä upein auringonpaiste ja Kuopus Kepponen lähti aamulla ysien juhlaan komeana ja pitkänä puvussa ja kuulemma ananas-tukassa? Elämä siis hymyilee, Hymyillään mekin!