Reipas toipilas

Tänään, hiukan päälle vuoden ja kuukauden iässä koitti Neelan suuri koitos lääkärissä.

Tänään siis aamulla matkasimme tutulle klinikalle. Hiljaisuus korissa oli rikkomaton. Neela ei autoilua inhoa ja on aina ihan tyyni kopassaan. Itse asiassa ei inahtanutkaan koko reissun aikana. 

Tuttu el punnitsi pienen neitimme ja eihän tuo tulos yllättänyt: tyttönen painaa 2,6 kg. Ei ole suuren suuri hän. Mutta - eipä ole ollut mammansakaan. Kaikki sujui hyvin ja näin reipas toipilas meillä on nyt kuusi tuntia klinikalta pääsyn jälkeen.

Velmu on ollut ihana. Hän on pitänyt kaverilleen seuraa 

Ihan kuin kysyisi tässä: "Ootsä ihan okei hani?"

Ja eihän sitä tosiaan uskoisi tämän kuvan perusteella, että Velmu on viikon nuorempi kuin tyttönen. Sen verta isompi on kooltaan.

Niin, olihan Neelalle sellainen verkkosukka yllään ja saimme kaulurinkin mukaan kotiinviemisiksi varalta. Tyttönen kuitenkin kävelee koko ajan sukka päällä ollessa takaperin ja muutaman minuutin päästä kellahtaa oikealle kyljelleen. Päätimme siis ottaa sen pois ja seurata miten antaa haavan olla. Ihan ok toistaiseksi.

Voin todeta ainakin vielä tässä vaiheessa, että Neela on ollut huikean rauhallinen potilas ja helppo toipilas. Nyt kun etukäteen aavistelen, niin epäilen, ettei Pipsan operaatio lähitulevaisuudessa liene yhtä helppo. Pieni kärttymme ei varmasti tule rakastamaan sitä tilannetta, hih. Mutta katsotaan sitä sitten, ei murehdita etukäteen. 

Menen jatkamaan toipilaan tarkkailua.