Arki rules kybällä

Niin, täällä eivät murheet ja huolet oikein ota vähentyäkseen. 

Kusti-ressukka on ollut siipi maassa Empun poistumisen jälkeen. Olivat kovasti tykästyneet toisiinsa - vanhemmat herrat. Kirmailivat monesti iltaisin peräkanaa iltavilliä ja leikkimielistä taistoakin aina aika-ajoin, muttei koskaan kynnet esillä. Ymmärsivät siis toisiaan ja olivat selvästi ystävyksiä.

Pari päivää on Kusti ollut todella surkeana ja kun selkeästi oli vaivaa pissaamisenkin kanssa niin suunta oli otettava lääkäriin. Hetken näytti jo tosi pahalta, mutta nyt kaksi päivää on lääkekuurin aloituksen jälkeen ollut parempi. Pidetään peukkuja, että näin jatkuukin. Ainakin kaveri ottaa juuri tällä hetkellä näin rennosti. Nauttii varmaan myös tarkistetusta ruokavaliostaankin, en yhtään epäile.

Pelle on myös yrittänyt olla ihan selvästi Kustin lähellä entistä enemmän.

Tässäkin pestiin ensin toinen ja sitten vasta pistettiin unille.

Odottelen uutta kissapuuta tulevaksi ja aikaa kun kaikki muuton jäljiltä paikkaa hakevat tavaramme alkavat olla paikoillaan. Pääsevät eläimetkin paremmin rentoutumaan ja hakemaan omat tutut oleilupaikkansa. 

Muutto on minusta myös aina positiivinenkin asia. Samalla tulee aina raivattua kaikkea turhaa nurkista sekä kenties selkiytettyä omia kotiin liittyviä ratkaisujaan. 

Summa summaarum - kyllä täällä kaikki oikein hyvin. Arki rules, kiire jatkuu, mutta juhannukseen mennessä pitäisi hellittää 2/4 näytöstä suoritettu. Loppusuora siis häämöttää jo, puh!

Edit. Palasin kertomaan, että Kusti-ressu hävisi taistelunsa. Urhea sotilaani kirmaa pilvilaitumella. Ei ole tuskaa enää, mutta möykky surun suuri rinnassamme.

Booooriiing...

...taitaa tuumia Kusti-boy:)

Olen kaiketi viime aikoina jakanut liian vähän huomioita herralle kun piti parkkeerata silitettävien korin päälle ja näyttää tältä.

Tottahan se tietysti on, että viime ajat olen opiskellut, raivannut kotia ja tehnyt päivätöitä. Ei sitä juuri ole muuta jaksanut kuin kaatua sänkyyn iltaisin. 

Onneksi nyt on muutama ylimääräinen päivä vapaata. Otamme koko perheen voimin rennosti emmekä ole laittaneet to do-listalle mitään. Tai no, minulla siellä on edelleen ne opinnot, mutta muuten ei mitään ylimääräistä.

On muuten äärimmäisen mieltäkin vapauttavaa ja avartavaa kun saa ympäriltään hiljalleen tavaraa vähemmäksi. Toki kaikenlaisen raivauksen ajan tuntuu olevan sellainen pysyvä kaaoskin kun koko ajan jotakin seulotaan ja järjestellään tai sitten pestään, silitetään ja hinnoitellaan tai vaihtoehtoisesti laitetaan  UFFin pusseihin. Tunnustan, olen hirmuinen hamsteri ja yritän vielä muuttaa tapani. Wish me luck!

Rentoa, aurinkoista ja leppoisaa pääsiäistä kaikille teille, jotka tänne satutte eksymään.

Yksi rakkaista

Niin, yksi rakkaistani (poislukien tietysti perhekultanen) on tietenkin Kusti.

Tässä sitä kaihoisasti katsellaan ulos. Kaikenkaikkiaan kuitenkin sopeutunut todella hyvin pysyvään sisäkissan rooliinsa. Peuhaa muiden kissakavereiden kanssa turhia energioita pois ja nukkuu mamin vaatekaapissa karvastamassa.

Kusti on kova poika juttelemaan. Erilaisia kurnutuksia ja naukuja on vaikka miten monenlaisia.

Spesiaalijuttu meistä Kustille on tämä ominainen hämäävä hieman yrmy ilme, jolla helposti hämää vieraammat luulemaan kiukkuiseksi körmyksi. Vielä mitä, leppein olento kissojen sukukunnasta mitä löytyä voi. 

Minä olen tänään uhrannut pojalle paljon hellyyttä sillä tänään on taas ollut hänellä sellainen päivä, että tahtoisi tuonne ulos eikä ainakaan valjaissa. En viitsi nyt kiusata häntä sillä. Muuten tosiaan Kustista ei jalan vammaa enää juurikaan huomaa, mutta istuessaan syömään tai muuten siihen vastaavaan asentoon, laittaa tuon vasemman takajalan suoraksi vartalon viereen. Pitää joku kerta ottaa kuva niin huomaatte mitä tarkoitan. Se varmaan hieman vaivaa ajoittain. Varmaan saattavat säätilatkin vaikuttaa ihan niinkuin meillä ihmisilläkin.

Oikein ihanaa viikonloppua on hyvä myös tässä yhteydessä toivottaa. Me vietämme sitä Esikko-kullan kotiloman merkeissä, joten menoa ja meininkiä ei tule puuttumaan, hihii!

Sunnuntai ja sunnuntaiolo

Tänään on tosiaan ollut ihan koko päivän sunnuntaifiilis. Olen siis ottanut äärimmäisen lötkösti. Kaksi edellistä yötä on mennyt kipuillessa jumittunutta rintarankaa ja nyt yritän sitä saada laukeamaan relaksantilla ja tuhdilla kipulääkecocktaililla. 

Kusti-kultanen kiteyttää kyllä kaikki lötköt sunnuntaifiilikset ihan kympillä, eikös?

Olen kyllä niin onnellinen, että poika on näin hyvin toipunut. Hirmuisen hyvin myös sopeutunut tähän sisäkissan elämäänsäkin ja hyvä niin. Ainoa ero entiseen Kustiin on, että tämä nykyinen on varsin kranttu ruokailija, hih! Taisi häkkikuukausinaan tottua gourmetherkkuihin ja siitä nyt sitten tutaan.

Nyt voisi keittää kupin teetä ja sitten ryhtyä harkitsemaan unten maille menoa.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinullekin lukijani.

Kustin kuulumisia 2

Ajattelinpa kertoilla taas pienen tauon jälkeen Kusti-kissun kuulumisia. 

Missä siis mennään nyt kun ampumisesta on kulunut n. 3,5kk?

(Tästä tarkemmin täältä )

Tässähän tämä koti-ilves pötköttääkin. 

Hyvä tukipiste tuntuu olevan olohuoneen suuri nahkainen laiskanlinna. Siinä on hyvä tila oikoa kinttua ja ruotoa kaikin puolin. 

Siltähän se tuoli tosiaan näyttääkin, että siinä joku karvainen olento aikaansa usein viettää:)

Kustin tilanne on nyt tällä hetkellä se, että 15.1. menemme tarkastuskuvaukseen ja sitten kuulemme lisää siitä miltä paraneminen tuolla tassun sisällä näyttää. Meidän silmäämme Kusti vaikuttaa toipuneen varsin hyvin. Kävelee kaikilla neljällä jalalla, tosin hiukan ontuen. Suruttomasti yrittää myös hyppiä ja loikkiakin. Tästä johtuen hän viettääkin vielä tuossa suuressa häkissään ne ajat kun emme ole kotona. Lopullinen vapautus häkistä sitten kunhan ortopediltä siihen luvan saamme. Mutta summa summaarum: juuri nyt näyttää siltä, että todella hurjistakin vammoista kissat näyttävät toipuvan ja onneksi Kustin ihanainen luonne ei ole hävinnyt minnekään. 

Hän ottaa ilon irti täysillä kaikista hellittelyistä ja herkkupaloista. Lempeästi, mutta päättäväisesti tunkee muiden ruokakupeillekin rohmuamaan, joten tarkkana saa olla, että muillekin riittää evästä suuren ilveksen edessä.

Nämä tassuset kaikkine karvapeitteineen tosin aiheuttavat sen, että sisällä pinkoessa laminaatilla välillä löytää kurveissa itsensä yllättävistä paikoista kuten lipaston alta. Sieltä sitten kömmitään nolona ihmisten ilmoille ilmeellä, "Näin oli tarkoituskin"

Tulevaisuus näyttää nyt siltä, että koti-ilveksestä tulee sisäkissa, joka ulkoilee vain valjaissa tai kenties joskus tulevaisuudessa kissahäkissä jos vain sellaisen saisimme tuohon talon kylkeen tehtyä.

Kuitenkin syvällä kiitollisuudella muistamme ortopediämme, joka uskalsi toimeen tarttua eikä pitänyt tilannetta täysin toivottomana, jota se kyllä lähes tulkoon taisi olla alussa. 

Tässä jälleen yksi todiste eläinten uskomattomasta toipumiskyvystä ja olemme me onnekkaita saadessamme hänet vielä pitää.

Kaikille oikein ihanaa alkanutta vuotta toivottelee Kusti kotijoukkoineen.

Tervetuloa lukijaksi myös Pilvikirsikka:)