Vuosikertaa

Hei vaan kaikki muruset!

Alan täällä olla jo vuosikertaa. Taas tuli eilen yksi uusi vuosi täyteen. Eikös se niin mene, että viinikin vain paranee vanhetessaan ja siihen luotan minäkin. 

Sekään ei liene mikään salaisuus, että sairastan nivelreumaa ja SLE:tä. En noita nyt mainosta täällä erityisesti enkä kovin paljon. Eihän kukaan jaksa sairaskertomuksia lukea. Mainitsen nuo nyt tällä kertaa siksi, että syksyni on biologisesta hoidostani huolimatta ollut tavallistakin hankalampi ja kivuliaampi eikä älytön väsymys ole asiaa ollenkaan parantanut. 

Pari kuukautta sitten kuitenkin aloitin vitaalikuurin: kaikenlaista vitamiinia sekä glukosamiini/kondroitiini/msm-yhdistelmän sekä fenkoliöljyn. Vaikutuksia kyllä huomasin, mutten tarpeeksi ja siksipä mietintämyssyäni aloin lisää hämmentämään. Pohdin ja jätin gluteiinin myös pois. Siitä on nyt sitten melkein neljä viikkoa. Olen myös tarkkaillut hiilareita siten, että mahdollisimman hyviä hiilareita vain. 

Mikäs tulos sitten nyt kahden kuukauden kohdalla onkaan?

Tekisi mieleni sanoa, että uudestisyntynyt, mutta eihän se tietysti ihan niin ole. Jokatapauksessa kankeuteni ja huikea määrä turvotusta on hävinnyt. Nilkkanikin ovat tulleet esiin jälleen. Iloinen jälleen näkeminen siis. Kivut sitten: nyt jo toista viikkoa niin, etten ole tarvinnut kipulääkkeitä. Sanokoon lääkäri tai muu taho mitä vain niin ainakin tällä hetkellä tuo lisäcocktailini auttaa ja varmasti eniten tuo gluteiinin poisjättö. En väitä minulla olevan keliakiaa, mutta ainakaan elimistöni ei pidä gluteiinista lainkaan eikä se minulle sovi. Miksi siis käyttää moista ollenkaan. Seuraavaksi tarkkailuun lähtevät sokerit, niissä minulla ei ole juurikaan heikkoutta, en siis ole perso karkeille. Mutta ne piilosokerit, niitä täytyy alkaa vahtia. Maitotuotteisiin en toistaiseksi koske sillä en juo maitoa ja käytän vain juustoja sekä hapanmaitotuotteita sekä ruoanlaitossa kermoja. On kuitenkin niin iloinen ja hyvä mieli tällä hetkellä, että ajattelin tämän kansssanne jakaa. Jos siitä vaikka jollekulle muullekin avun siemen olisi.

Mitäs tänne muuta? No, ainakin tänään on aika kulunut tämän parissa.

Alle puolet on selvitetty 100g/800m vyyhdistä, jonka joku karvaisista ystävistäni oli pyöritellyt ilokseen. Ääh - tällaista se on pikkuisten pentujen kanssa. Maltti on siis valttia tämän hötön selvittelyssä.

Hetki sitten oli näin rauhallista kiipeilypuussa

Pikkuinen kotitiikerini Neela-kultanen 4 kuukautta ja rapiat juuri nyt. Täydellinen kopio isästään Pekasta.

Tämä taitaakin sitten olla minulle varattu erityinen "Älä häiritse minua"-ilme. Selvä murunen, minä häivyn kameroineni. Jatka vain uniasi.

Oikein leppoisaa lauantaita teillekin kaikille - minä menen sen pitsisykerön kimppuun jälleen.

Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi!

Perinteisestihän vuoden päättyessä summaillaan kuluneen vuoden tapahtumia, vähintäänkin kohokohtia ja yritetään unohtaa ne ikävämmät sattumukset. Tehdään suunnitelmia ja lupauksia uudelle vuodelle.

Minulle kulunut vuosi on merkinnyt oman uravalinnan selkiytymistä. Tiedän vihdoinkin mitä ”isona” haluan tehdä ja teen sitä ilolla ja antaumuksella. Töihin on mukava mennä ja yhtä mukavaa on tulla kotiin aina päivän päätteeksi tuntien, että on saanut jotakin oikeasti merkityksellistä aikaan. Kuulostaa varmastikin ylimakealta, mutta siltä minusta tuntuu.

Vuosi on myös merkinnyt taistelua nivelreuman kanssa, vieläkään ei oireita/lääkitystä saatu tyydyttävään tasapainoon. Olen myös oppinut ihan uuden merkityksen sille vanhalle viisaudelle, jossa aina toivotaan terveyttä ja pitkää ikää.

Vuosi on ollut myös vaikea Esikon asioiden tiimoilta. Erityisemme alkaa olla murkkuiässä ja kaikenlaista setvittävää riittää jatkuvasti. Tunnustan, että olen aika tavalla väsynyt siihen tunteeseen, että hakkaa vain päätään seinään. Keinoja ja työnohjausta tarvitsisivat nyt niin vanhemmat kuin avustajatkin, jotka pojan kanssa työskentelevät. Onneksi sitä taitaa olla tulossakin tammikuun aikana.

Käsityöt sitten: pelastusrenkaani, se ilmapatja, joka on pitänyt minut pinnalla tänä vuonna. Aina kun on ollut hankala hetki olen kaivanut kutimen esiin, jos on käpälät olleet liian kipeät neulomiseen niin sitten olen värjännyt lankaa tai ommellut. Olen rohkaistunut lähtemään neuletapaamisiin ja voi miten mukavaa onkaan ollut löytää muita yhtä höyrähtäneitä kuin itse. Olen löytänyt uskallusta tehdä uusia tekniikoita ja vielä noita riittää loputtomiin kokeiltavaksi.

Tervetuloa siis uusi ehompi vuosi! Ensi vuonna lupaan harkita tarkasti jokaista lankavaraston lisäystä, opetella muutaman uuden tekniikan lisää ja neuloa sen jo pitkään jahkailemani neulepuseron tai –takin.

Kaikkia blogissani vierailleita haluan kauneimmin kiittää, mukavaa, että olette poikenneet – tulkaa toistekin!

Ihan koolahtanut ressukka

Itsesääli valtasi minut, syy selvinnee jäljempänä ja koska en kyennyt muuta "käsityötä" tekemään niin koolailin loput mehujauheeni. Ja ah ja voih, kyllä se ainakin jonkin verran auttoi.

Vasemmalta lukien: luonnonvalkoinen Nalle hennosti dipattuna Lemonadella, sitten vitivalkoinen Nalle Lemon-Limellä, kolmantena harmaa Nalle Black Cherryllä ja Pink Lemonadella ja viimeisenä sitten tiputtelin punaisten mehujen jämätipat vaaleanbeigen Nallen päälle ja ihan hauskoja tuli. Nyt voitaneen sitten myöntää, että olen ihan täysin koolahtanut! Mutta en halua parantua tästä ja syyn voinen esitellä tämän kuvan kera:



Keskisormen rystynen-ressu otti ja kävi kuumottamaan aivan sairaasti iltapäivästä ja turpoamaan heti perään ja jatkaa sitä yhä, ei toivoakaan, että missiota pääsisin jatkamaan. Tuo suorastaan polttelee. Juuri nyt on hiukan toivoton olo reuman suhteen. Jätän valittamatta muut kipeät kohdat, niitäkin riittää.

Lohdutin itseäni ja tilasin lisää Kool-Aideja snif..

Räsyakka

Niin, vaihteeksi on kädet, lähinnä ranteista sormiin päin kipeänä ja turvoksissa. Onneksi ei hirmuisen pahasti, mutta kuitenkin sen verran ettei neulomisesta eilen tullut mitään. Myöskään sormuksia en saa toistaiseksi pois, yleensä ovat hyvin löysällä. Tänään tuntuu hiukkasen paremmalta, mutten ota riskiä vielä uudelleen kipeytymisen pelossa.

Aijai, tein ikkunaostoksia netissä. Kiertelin suosikkilankakauppani läpi ja kuolasin näppiksen märänpuoleiseksi. Mitään en kuitenkaan ostanut. Olen todella yrittänyt olla selkärangan omaava neuloja. Tavoitteeni on ollut vähentää lankavarastoani radikaalisti ja olenkin siinä onnistunut ihan kiitettävästi. Tämä on kyllä ollut lähinnä pois myymisen ansiota. Mutta ei auta - raaka totuus on, etten näillä vaivoilla pysty sellaista määrää koskaan neulomaan pois. Niinpä varastosta on pikku hiljaa seulottu pois kaikki sellainen lanka, jota en usko käyttäväni. Ja uutta olen hankkinut hyvin vähäisesti, mutta sitäkin harkitummin. Voin siis olla tyytyväinen.

Tänään on Esikon asuntolapäivä, käytännössä tarkoittaa sitä, että menee koululta asuntolaan parkkihoitoon ja illalla ennen kahdeksaa haen kotiin. Tuon tavoite on ollut totuttaa häntä uusiin ihmisiin ja ryhmäytymään, samoin tarjota hänelle omia juttuja ja lomaa meistä kotijoukoista. Toki samalla pieni hengähdyshetki meille kotiporukoille. Normaali sälli tulee kotiin siinä puoli neljän aikaan ja ennättää pistää koko kodin hyrskyn myrskyn reilussa puolessa tunnissa minkä jälkeen minäkin kotiudun. Isänsä on usein tuohon aikaan iltatöillä ja poitsu on sen aikaa sisarusten valvonnassa. Ei toimiva ratkaisu, mutta pakon sanelemaa. Alkuun noista tukiperhe- ja asuntolapalveluista oli huono omatunto, mutta nyttemmin olen tajunnut, ettei se kannata. Totuus on kuitenkin se, että ei varmaankaan kukaan vanhempi jaksaisi juosta uhmaikäisen tavoin juoksevan vilpertin perässä ilman mitään taukoja vuodesta toiseen. Toisaalta myös on nyt nähnyt pojan itsensä nauttivan omista hengähdystauoistaan.

Puikoilla on ollut nyt Ilun ihanaista Oisko maata armaampaa, toinen sukka valmistunee piakkoin, kunhan käpälät antavat myöden. Myös Esikon viheriäiset on aloitettu, ehkäpä jonakin päivänä pääsen yhden työn ihmeeksi. Not yet..

Olen kyllä nauttinut myös säistä sillä vaikka onkin kylmä, niin se loskainen talvikeli on paljon kurjempaa ja nyt on niin valoisaakin.

Ei kun jatkamaan uraäidin loputonta työsarkaa..voikaahan hyvin siellä eetterissä