Ajatusten aamiaisia

En tiedä ovatko teille tuttuja Positiivareiden ajatusten aamiaiset?

Minulle tuollainen on työsähköpostiin kopsahtanut jo monen vuoden ajan ja aika-ajoin sieltä löydän harvinaisen osuvia ajatelmia. Tänään tällaisen:

AAMUN AJATUS

Elämääsi eivät ensisijaisesti määrää

ulkoiset edellytykset ja olosuhteet,

vaan ajatukset, jotka pyörivät mielessäsi.

-N.V. Peale

Tämä nyt tuli siksikin ajankohtaiseksi, että lähiperheessäni on alkoholiongelmainen henkilö, joka pitkän lähes kaksivuotisen raittiuden jälkeen on repsahtanut. Kuinka pysyvästi ja kuinka pahasti - sen aika näyttää. Mutta surullisinta tuossa on se, että sitä "syyllistä" hän etsii minun suunnastani repsahdukselleen. Yllätyin koska olin luullut olleeni tukena raittiuden polulla, kannustaneeni ja auttaneeni mahdollisuuksien mukaan. Paha mieli on suunnaton, jo pelkästään romahdusten vuoksi, mutta varmastikin pahiten noiden syytösten vuoksi. 

Itse ajattelen kuitenkin niin, että ongelmaista on jossakin kohdin lakattava paapomasta ja loppuun saakka tukemasta ja hänet on ikään kuin heitettävä sinne syvään veteen ja minä päätin nyt liki 17 vuoden jälkeen tehdä niin. Liekö osasin itseni selkeästi tuossa ilmaista. Tiedän - kuulostaa äärettömän julmalta, mutta vietettyäni liki kolme päivää epävarmuudessa toisen elossaolosta tai kunnosta ylipäätään, en enää tajua mitä muuta voisin tehdä. Toivottavasti kohtaa itsensä ja omantuntonsa peiliin katsoessaan, koska vain sitä kautta hän pääsee todellisten syiden lähteelle ja pysyvän toipumisen alkuun.

Iloisiakin asioita on tapahtunut, voitin arvonnassa! Posti kantoi suloisen kisukukkaron Sitä Tätä Tota-blogista, kiitokset vielä sinne!

Muistakaa olla muille yhtä kilttejä kuin itsellenne ja itsellenne yhtä kultaisia kuin muille!

Soppaa, soppaa - enemmän soppaa!

Soppaa on keitetty: kermaista lohisoppaa, lihakeittoa, kasvissoppaa ja onpa keitelty taas myös lankasoppaakin. Ensinmainituista neiti Nökö jo eilen totesi, että taasko soppaa? Ja viimeksi mainituista Miehekäs ja veljeni Velmu, onko pakko? Vastauksena totesin: On pakko.

Tulokset lankasopasta ovat nähtävissä tässä alla. Monen värin kohdalla tuli reaktio, oho – mites tästä nyt tämmöinen ja hups – kuinkas minä harmaata? Mutta loppujen lopuksi, ovathan kaikki värit maailmassa paikkansa ansainneet ja hauskoja näistä ainakin tuli. Kuten siis voi arvata, olen saanut täydennystä raakalankavarastooni. Tätä menoa vaan olen kohta sen käyttänytkin jo – hui! Hiukan malttia sopan keittäjälle, kiitos!

Tänään on taas kuunneltu suvivirttä, saateltu Neiti Nökö yläkoululaiseksi ja pyyhitty salaa silmäkulmia. Lapset toivat oikein hyvät todistukset ja voivat olla panokseensa tyytyväisiä.

Meitä tämä seuraava ei enää kosketa Nökön siirryttyä toiseen kouluun, mutta kyläläisenä tunnen silti hätää asiasta. Kuntamme suunnittelee 5-6 kyläkoulun lakkauttamista ja myös meidän kylämme liki sadan oppilaan "kyläkoulu" on uhattujen listalla. Toivon totisesti, että järki palaa noihin päättävien päihin ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu. Se nyt vain ei ole niin, että ne upeanmahtavat jättimäiset koulukeskukset siellä monen kymmenen kilometrin päässä olisivat se ainut autuaaksi tekevä ratkaisu. Ainakin täällä kylällä asuvana koulu on myös kylän keskus kaikin muinkin tavoin ja ainoa asia mitä olemme vaatineet. Kauppoihin, pankkeihin ja posteihin liihotamme palvelusta riippuen minimissään yli kymmenen kilometrin päähän ja yhtä lailla maksamme veromme kunnalle kuin ne taajamissakin asuvat. Uggh - olen puhunut ja vaikenen aiheesta nyt ennen kuin alkaa närästää liikaa. 

Ja koska närästää alkoi, keittelin lisää soppaa, mutta niistä sitten lisää myöhemmin. 

Tänään..

on ahmittu luontoa ja lämpöä

on hierottu kutisevaa kuonoa nurmen pintaan ja haukuttu naapurin hevosia

on puhallettu kesän ensimmäinen voikukan hahtuva

on todettu, että omenankukkien kukinta alkaa olla jo ohi ja sireenien vasta alullaan

on poltettu jalka nokkosessa ja oltu huttusten syötävänä

on myös huumaannuttu Wollmeisen uudesta väristä, Daisystä ja leikitty oman padan äärellä

on tikuteltu aurinkosukkaa

Tänään vielä..

laitellaan tähtisilmiä multaan ja ah lämmitellään sauna

Saanko huokaista? Elämä on ihanaa.

Pysähtyneisyyden hetki

Pääsiäislomani alkoi ja tuo sana pysähtynyt jotenkin kuvaa olotilaani. Pötköttelin töistä tultuani pitkän pätkän tuolla peiton alla ja olin mielellä: "Ollako vaiko eikö olla?" En sitten kuitenkaan nukahtanut ja Esikko-kulta tuli siihen viereen köllölleen ja kysyi ryhtyisinkö hänen ystävykseen? Ja - juuri tuossa muodossa, käyttää välillä erikoisia sanamuotoja. Sain rakkaan raitiovaunun, koska kuulemma molemmilla ystävyksillä sellaiset ovat, hänen on suurempi, tietysti.

Ja kosken sitten nukahtanutkaan, niin tulin tähän koneelle ihmettelemään ja silmiini osui tuo lasten tiimalasi, hauska sattuma ajatuksilleni.

Sukkakin tuolla kyllä tikkuuntuu pikku hiljaa, mutta hittaasti, hittaasti.. ei ole kiire valmiissa maailmassa. Minä ja vaunu mennään nyt saunaan, vaunu jää pukuhuoneeseen.