Viikonloppu taas. Päivä kuluu leppoisasti herkutellen ja ympärilleen katsellen.
Olen kyllä muutoinkin sitä mieltä, että kuljemme arjessa usein kuin laput silmillä. Katsomme, muttemme näe tai kuulemme, muttemme kuuntele tai muista hetken päästä enää havaittua.
Sellaiset yksinkertaiset asiat kuten kaunis oksa, hassu hymy vastaantulijan kasvoilla, höpsösti loikkiva kissanpentu.. tätähän voisi jatkaa loputtomiin.
Minä ostin kukkia, tulppaaneja. Niitä tuntuu olevan vaikka missä väreissä. Tätäkään tummaa syklaamin ja violetin välimaaston väriä en voinut vastustaa vaan nappasin matkaan.
Pienessä Helmi-neidissä riittää nauramista ja hihittämistä.
Hänellä on esimerkiksi aika hilpeä istuma-asento ja tapa pestä häntää siinä samalla
Uusi lelukin sai eilen kyytiä
Ensin Helmi jahtasi höyhenkeppiä ja sitten hetken päästä muut jahtasivat Helmiä, ettei ehtisi nielaista irronnutta höyhentä. Oli kovin närkästynyt, kun ei saanut tipuaan ahmaista.
Eilen aamulla olin myös niin maan iloinen kita levällään ruokaa naukuvasta pikkuisesta punaisesta pojasta. Kuuri tepsii ja poika toipuu. Ihanaa ja niin huojentavaa.
Nyt sitten takaisin väripadalle. Nauttikaahan tekin arjen tuokioista täysin palkein.
