Huomioita..

Viikonloppu on taas hujahtanut aikamoisella vauhdilla Esikon kotiloman merkeissä. Sen seurauksena sain myös tarkastella tämmöistä aiemmin päivällä

Pojallani lienee tulevaisuus Uri Gellerinä vai mitä tästä pitäisi ajatella?

Onneksi tämä oli ihan halvimmasta päästä koukkujani.

Toinen järkytys hänen kohdallaan oli perjantailta. Hakiessani poikaa kotilomalle, odotti minua siellä Seppo Taalasmaa-kopio. Päältä millin siiliä ja koko komeutta ympäröi pellerengas viisimillisenä. Kaiketi oli yritetty jäljitellä Sepon kaljua. Jostakin syystä poika kulki koko loman ulkoilut lippis päässä. Hieman voisivat kyllä ohjaajatkin miettiä mihin kaikkeen suostuvat, hmm..

Tänään hupia aiheuttivat sitten Pipsa ja Pelle. Pelle pesi tuolla autuaana Pipsa-pikkuista ja Pipsa puolestaan koko sen puolituntisen yritti löytää maitobaaria karvaisesta masusta. Hyvin hämmentyneenä lopulta luovutti. Mutta kyllä myös Pelle oli hieman hämmentynyt. Siellä ne kaksi kuitenkin tyytyväisenä torkkuivat yhdessä useamman tunnin. 

Toinen pikkuneitikin on utelias kuin mikä 

Vielä viikko ja sitten Patu ja Ella muuttavat uusiin koteihinsa. Hassua ajatella, että melkein kolme kuukautta on ihan kohta sujahtanut ohitse. Niin ja ensi viikonloppunahan Velmu-pojukin tulee kotiin. Voi sentään, en meinaa itsekään pysyä pöksyissäni.

Toivottavasti teidänkin viikonloppunne on sujunut mukavissa merkeissä. Täällä huokaistaan vielä hetki ennen työviikon alkua.

Heikkous kaikkeen kauniiseen?

Hei olen Zelda ja minulla on riippuvuus. Riippuvuus kaikkeen kauniiseen ja visuaaliseen.

Seuraavassa muutama esimerkki, jottette epäile sanojani.

 Hortensiat! Tahtoisin niitä pihani täpötäyteen, kaikissa mahdollisissa väreissä. Tämä kuvan yksilö on kaupasta tänään ostettu ruukkuversio. Olen nyt kesän aikana pitänyt tapanani ostaa tuoreita kukkia keittiön pöydälle. Helmi vain on pahaksi onneksi innostunut niistä myös eli on ihan väkisin syömässä tämän tästä ostamiani leikkokukkia. Hortensia taisi myös olla lievästi myrkyllinen, toivotaan siis ettei Helmi-mamma tätä popsi kovin paljon. Pitää siis kissanruohoa istuttaa tuonne ikkunalle, jotta saa sitä rouskutella eikä näitä minun ihastelemiani kasveja.

Ihanainen pussukka, jonka ostin Villavyyhdistä viime kesänä. Tässä pussukassa minut lumosi vuorikangas, joka näkyykin tuossa alapuolen kuvassa. Pelkäänpä kuitenkin tuon olevan kierrätyskangasta eikä sitä varmaankaan mistään enää saa, harmitus!

 Helmi-murunen, joka taitaa luulla olevansa kissaihminen. Tuli meille tosiaan liian varhain luovutettuna ja on selkeästi leimautunut meihin ihmisiin todella vahvasti. Söisi vain ihmisten ruokia ja istuisi tauotta pöydällä näppiksen vieressä tai joka tapauksessa aina kuitenkin siellä missä ihmisetkin. Kun kuljen tässä ylä- ja alakerran väliä kotitöitä tehdessäni, kulkee hän koko ajan perässäni.

Äitinsä veroinen kaunotar taitaa tulla Pipsa-neidosta. Ihana tättähäärä, luulee myös selkeästi, ettei ole mitään mitä ei kykenisi tekemään.

Listaa olisi voinut jatkaa loputtomiin, mutta tosiaan tässä pieni otanta. 

Sitten muutama kuva kysymyksineen teille tietäväisille. 

Edellisen kodin kaappien kätköissä on ainakin viimeiset kymmenen vuotta ellei sitten pidempäänkin majaillut nämä kaksi kynttilänjalkaa. Osaako kukaan kertoa näille mitään alkuperätarinaa? Olen netin ihmemaata niin näiden osalta kuin alemman kuvan tarjottimenkin osalta penkonut nyt jo muutaman päivän enkä löydä mitään vinkkiä näille kummallekaan. Toki voivat olla ihan made in chinakin, mutta jos näille on tarinantynkää kellään kertoa niin saa ihmeessä minulle myös jakaa.

Tarjotin on myös ollut meillä pitkään. Siellä on pohjassa numerosarja 944 ja minulle tästä tulee jotenkin itäblokkimainen tunne. En myöskään tälle löytänyt mistään tietoja. En ole oikein kehdannut noita alan liikkeitä lähestyä, kun vain tietoja anelen. Kysynkin siis teiltä josko osaisitte jotakin kertoa niin ilahtuisin kovasti.

Minulla on täällä harvinainen tilanne meneillään. Koko muu perhe on jossain ja minulla aikaa itselleni. Tosin olen sitä käyttänyt kotitöissä, hih - vaan kun kerrankin on rauha seuloa ja penkoa tavaraa ja pieneksi jääneitä vaatteitakin niin samallahan sitä sitten niitä hinnoittelee kirpputorille jo valmiiksi. Nautin kovasti kun saan nurkkia hieman tyhjennettyä itselle tarpeettomasta.

Lempeän leppoisaa lauantaita sinullekin lukijani. Vielä on hitusen kesää jäljellä, nautitaan siitä ennen hämäriä syysiltoja.

Aika rientää..

..huikean nopeaan. Siltä tuntuu, kun katselen tänään otettuja kuvia pennuista.

Pipsa alla ja Patu päällä. Eilen jo 9 viikkoa tuli täyteen! Heidän välisensä kokoero ei tästä kuvakulmasta käy ilmi, mutta tosiaan Patu on melkein 200g painavampi kuin Pipsa. Muutama päivä sitten poju painoi jo 920g!

Pipsa on kuin äitinsä, siro ja pikkuinen. Tuollainen hennon vaaleakasvoinen, mutta sitäkin vahvemmalla luonteella varustettu:)

Alkaa olla maitobaarillakin jo todella ahdasta ja välillä siellä ollaan ihan sikin sokin kun muuten ei mahduta. Onneksi ruokailevat jo täysin kosteaa ja nappulaa ja maitobaari on enää sellaista herkuttelua varten. Myös kissatoiletit on otettu täysin haltuun ajat sitten. Meininki on sellaista, että huh huh!

Ellan löysin korista. Ella on myös kovin Helmin näköinen ja siro. Jättikorvat neitosella, hihii!

Sitten olikin vuorossa Neelan etsintä. Ei kun kohti Neiti Nökön huonetta ja tadaa - sieltähän se tyttönen löytyikin, unisena.

Pennuille onkin jo varattu ensimmäinen rokotusaika 1.9. ja silloin sitten ovatkin Patu ja Ella valmiita siirtymään uuteen kotiin. Hyvällä mielellä voinkin heidät uusiin kotiin luovuttaa sillä ovat niin ihmisrakkaita, muihin eläimiin tottuneita ja toimivia pentuja nämä. Vilkkaus tuleekin sitten kaupan päälle sillä molemmat pennut ovat oikeita duracel-pupuja.

Neela ja Pipsa sitten pitävät kotona naisvaltaa Helmin kanssa yllä kunnes elokuun lopussa meille saapuu pieni pörröinen Velmu Aleksanteri tänne. Mutta siitä sitten myöhemmin jahka tilanne on ajankohtainen, vielä hän kasvaa siellä oman mamman luona hiukkasen suuremmaksi. Mutta niin sydämessämme kuitenkin on hänkin jo pieni suuri mies:)

Minä olen lomaillut tällä viikolla viimeistä lomaviikkoani. Muuton yhteydessä löysimme myös vanhoja Arabian astioitakin tuolta kaapeista. Taitavat olla sieltä ajalta nakki ja keppi. Osassa vielä tuo piippuleimakin. Tietääkö kukaan mistä voisin yrittää selvittää mitä nuo ovat? Vaarivarasto taitaa ainakin olla ja mitäs muuta?

Uusi lankakaappi

Ihanaa lauantaita kaikille:)

Minä olen kuluttanut lauantaini seuloen viimeisiä tarpeettomia lankojani ja pukkasinkin ne  tänne

 ja sen lisäksi olen sisustanut uutta ihanaista lankakaappiani. Minullahan oli uuteen kotiimme muuton seurauksena se tilanne, että olemme mahduttaneet tarvittavat tavarat entiseen verrattuna noin puoleen siitä tilasta mitä vanhassa. Se tarkoittikin siis kriittistäkin kriittisempää silmäystä lankavarastooni sekä vanhan kaapin myyntiä ja uuden ostoa. Onneksi vanha menikin nätisti kaupaksi. Hih - se toimii nyt  vuorostaan kotina elokuvakokoelmalle, yhtenä samanlaisesta kolmesta. Ihana tarina:)

Siitäpä sitten seurasi tiukka pohdinta alkuun siitä, minne lankakaappini mahtuisi? Lopulta paikka löytyi olohuoneesta keittiön rajalta. Mutta - paikassa, johon kaappi tulisi, olisi tilaa maksimissaan 70cm ja väritoiveena pakon sanelemana olisi kammoamani valkoinen. No, olosuhteisiin on sopeuduttava ja niinpä aloin valikoimia kartoittamaan ja päädyin niinkin yksinkertaiseen ratkaisuun, että raivaan vielä kerran lankavarastoni tiukalla kädellä läpi ja sitten katson mihin varastoni mahtuisi. 

Tulos on siellä kotikirppiksellä sekä tässä

Kyseessä on ei-täyspuinen Jyskin myymä Aulum-vitriini.

Leveyttä tällä on 50cm ja korkeutta 180cm, syvyyttä jos nyt muistan oikein 40cm

Eli uusi kaappini koostuu neljästä kapeasta lasihyllystä, niiden alla olevasta kahdesta tarvikelaatikosta sekä yläpuolelle laitetusta jämälankakorista.

Paikka, johon kaappi sijoitettiin, on keittiöalueen ja olohuoneen risteyksessä, jossa seinätilaa tosiaan oli tuon maagisen 70cm maksimissaan. Ikea olisi kyllä myynyt myös mukavaa kaappia juuri tuon levyisenä, mutta koska tarkan syynin jälkeen lankaa oli tämän verran jäljellä niin päädyin tähän. Enkä kyllä kadu. Tämä tulee rajaamaan langanostoni napakasti ja se on vain hyvä.

Tältä näyttää sisäpuolelta.

Ensimmäinen hylly pitää sisällään sukkalankoja laidasta laitaan, mutta merkille pantavaa on se, että melkein kaikki ovat vyyhdillä. Olisiko minulla vietti indie-värjättyihin?

Toinenkin hylly pitää sisällään pääasiassa sukkalankoja. No, sukkafriikkihän minä olen, ei voi mitään:)

Kolmannella hyllyllä onkin sitten hyvin sekalainen kokoelma kaikkea.

Viimeinen eli neljäs hylly: kaikki ostetut kehruuvärjäykseni.

Uteliaalle tietty herää kysymys siitä, että mitä ihmettä noissa kahdessa laatikossa on:

No, ensimmäisen laatikon olen pyhittänyt kaikille puikoilleni ja niihin läheisesti liittyville tarvikkeille. Tämä ei ole rehellinen totuus puikoistani. Sellainen suuri työkalupakki odottaa tuolla vielä purkuaaan, kääk!

Toisen ja alimman laatikon puolestaan olen pyhittänyt käsinkehruuseen liittyville tarvikkeille, tässä eivät missään nimessä ole vielä kaikki värttinäni. Se on pakko tunnustaa, ne ovat tuolla alakerrassa, odottavat vielä purkuaan.

Tätä lankakaapin kuvausepisodia seurasi erinäinen joukko:

Pelle-kulta: poika on täysin rauhoittunut pentujen suhteen. Pesee jopa pienten peppuja aika-ajoin ja juuri hetki sitten näimme tilanteen, jossa Patu pätkäisi Pellen otsaan ja hääti ruokakipolta. Siis siltä Pellen omalta. Huh! Onneksi Patu on lähdössä uuteen kotiin.

Pienet neitoset ovat veljen kera vallanneet nyt täysin jo yläkerrankin. Tässä neitosten trio kenkätelineen edestä yllätettynä iltapäivällä

Edessä Neela-neiti ja pystyssä oleva on Ella, aivan enenevässä määrin äitiään muistuttava neitonen. Myös Pipsa on kovin Helmin oloinen, reipas tättähäärä. Neela on mielenkiintoinen tapaus, jotakin eteerisen ja ronskin väliltä, mutta rakenteeltaan aivan isänsä, tanakka ja jämäkkä tapaus.

Patu oli kuvaa otettaessa imurin mörinän jälkeistä tilannetta paossa jossain. Mutta - poika on todella ihana tapaus, niin ihmisrakas! Koulutamme tässä uusiin koteihin elo-syyskuun taitteessa lähteviä pentuja erilaisiin kodin ääniin ja tapahtumiin. Anni on ollut niin ihana - pennut ovat saaneet ylimääräisiä pesuja tämän tästä.

Ensi viikolla tulee siis kahdeksan viikkoa täyteen, hui! Minne se aika onkaan kadonnut? Vielä neljä viikkoa ja rokotus ja sitten Ella ja Patu matkaavat uusiin kovasti odottaviin koteihinsa.