Taivaanrannan maalari

Tämmöisiä sitä taivaanrantaa maalatessaan voi saada aikaan. Lähdin ihan vain heittelemään kattilaan värejä fiiliksen pohjalta ja tulokset ovat tuossa nähtävissä. Omalla näytölläni näyttävät muutoin oikeilta, mutta tuo oliivinvihreä oikeassa reunassa on enemmän lämpöisen oliivi ja myös tuo luonnonvalkoiselta näyttävä osa on hentoa vaaleanvihreää.

Kylläpä oli taas hauskaa ja suorastaan terapeuttista. Lankana Tinttamarellista ostetut Lifestyle-merinot sekä värinä Ashfordin villavärit.

Siinä minä puolella korvalla ja silmällä seurasin Suomen naisten jääkiekkopeliä ja puolella taas keitoksiani.

Väreissä sitä mieli lepää ja pelin lopputuloksessa taas isänmaallinen sieluni. Tänään sitten jännätäänkin miesten peliä, en varmaan kestä sitä katsella ellen tee jotain oheisjuttuja. Mitähän sitä oikein keksisi?

.

Karmea katku ja karvaiset kaverit

Sitä lunta edelleenkin riittää ja kädet estävät vieläkin neulomisen, mutta eipä hätää - keitokset sen kuin jatkuvat. Tuloksia sitten päivän parin päästä. Jotakin katkun kamaluudesta kertonee se, että Miehekäs ja Kuopus Kepponen tulivat juuri kaupoilta ja julistivat suureen ääneen tuoneensa uuden ihanan ilmanraikastimen. Eikös etikkainen aromi kelvannutkaan?

Anni puolestaan ei mahda uteliaalle nenälleen minkään, näin sitä kirsu törössä nuuskuteltiin keitoksiani:

Eräät toiset ovatkin sitten ottaneet muidenkin edestä rennosti

Pitäisiköhän tuo Kostin masu jälleen harjata, se on tosin aina tuon näköinen kiharakasa.

Ja kun täysin väsy ja hellyyden kaipuu iskee on hyvä kietoutua velipoikaan

Näin meillä tänään, minä jatkan värjäysten huuhtomista. Kuppi kahvia voisi myös olla ihan paikallaan.

Kivinen, eikun luminen..

..on tie kotiin. Lunta oli tullut niin paljon, että tiukille otti kotiinpääsy. Näitä kyläteitä kun ei ensimmäisenä tosiaankaan aurata. Tänään vielä hidastutti ja esteitä aiheutti raskas ajoneuvo, joka oli tuolla 25:lla jumittuneena. Tulin siis ylimääräisiä kyläteitä pitkin kotiin ja huokaisin kun perille saavuin.

Seuraavaksi voisin kertoa eilisen illan raporttia ensimmäisestä kokeilustani Ashfordin villaväreillä. Riittävätkö sanat: oi ja voi? Keneltäkään ei liene jäänyt  huomaamatta intohimoni Wollmeisen sukkalankoihin. Pidempään olen yrittänyt metsästää kahta herkkuväriä: Vronia ja Granatapfeliä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitäs tekee neuvokas neuloja/värjäyskokelas. Lähtee tietysti yrittämään niiden kopioita. Ja pakko sanoa, että suhteellisen jäljillä olin. Katsokaas vaikka tästä alhaalta:

Vasemmalta oikealle:

Vronin nälkää lievittämään, 100% merinosukkalankaa  luonnonvalkoinen 100g/310m

Granaatinhinkua taltuttamaan, 7V vaaleanharmaa 150g/300m

Nyt on kyllä todettava, että nälkä kasvaa syödessä, kuinkahan minun vielä oikein käykään? Epäilen, että huonosti sillä räpylät ovat taas äkäisenä, keskisormi kaksinkertainen ja rystyset melkoisen pulleat, joten neuloakaan ei oikein voi.

Taidan poistua ihmettelemään, mistä lisää värejä.

Iloista tiistaita kaikille.

Haaste

Anette Ihastellen, ihmetellen-blogista haastoi minut tällaisella haasteella.

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio

2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva

3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se

4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Teinpä työtä käskettyä ja minulla neljännestä kansiosta löytyi kuinkas muutenkaan: kissa- ja eläinkuvia. Neljänneksi osui sitten Kusti Lumimies, joka kuvassa kuljeskeli hienohelmaisen oloisena kuin ei olisi kestänyt tassujaan kylmään lumeen laittaa ollenkaan. Kaveri on kyllä niin lämpimän perään kuin olla ja voi, nukkuu aina kiinni patterissa sisällä ollessaan vaikka voisi tuolla turkilla ja karvamäärällä muuta olettaa.

Sitten tuossa ohjeistettiin haastamaan neljä muutakin kaivelemaan kansioitaan ja niinpä vaikean tehtävän edessä sitten päätin haastaa Lilan, Teppanan, Paun ihanine Taika-koirineen ja Keskiäkäisen. Toivottavasti haastetut eivät ole haasteallergisia.

Täällä etelässä alkoi sitten hiihtoloma. Minä en ole lomalla, mutta te, jotka olette - nauttikaa levosta ja voimaantukaa!