Uusi viikko ja sykerö

Niin se viikonloppu ennätti viuhahtaa taas ohitse. Ei oikein mukaan tainnut meikäläinen keretä.

Emppuli jatkaa sopeutumistaan ja koko ajan edistyy - välillä jo pusketaan Kustia tai Repeäkin - Kostin kanssa hitusen kärhämöi välillä. Tai oikeammin epäilen, että Kosti yrittää isotella ja toinen sitten puolustautuu. Mutta hyvään suuntaan ollaan jo menossa.  Jospa jo kohta voisimme uloskin päästää, näin ainakin uskon. Sitä odotellessa nautitaan sylityksistä ja rapsutuksista sisällä.

Olipas viime yönä myrsky, tienpinnat olivat aamulla aivan oksien peitossa. Myötätunnon halini teille kaikille, jotka jäitte ilman sähköä.

Mutta ei tuo viikonloppu haaskuuseen kyllä mennyt, sillä väripata porisi iloisesti kaiken aikaa.

Tällainen sykerö jäi jäljelle vyyhdityksen jälkeen:) Vyyhdit menivät tietysti sinne

Nyt kupilliselle mustaherukkateetä. Ai nam:) Niin ja kiitos teille kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen.

Edit. oli pakko tulla näyttämään Empun uusi nukkupaikka, Neiti Nökön vaatekaapin toiseksi ylin hylly:)



Emppu tuli taloon

(Anteeksi epätarkka kuva, mutta kuvattava on aika vilkas liikkeissään:)

Muistatte varmaan Emppu-kissan, jolle huhuilin uutta kotia tässä taannoin. No, sellaista ei niiden huhuilujen avulla sitten löytynyt ja meidän sydämemme ei antanut periksi, että reipasta 10-vuotiasta poikaa piikitettäisiin. Niinpä sitten viime sunnuntaina hyppäsimme autoon ja huristimme Nummelaan hakemaan poikaa uuteen kotiin eli meille. Meillähän on aiemmin ollutkin neljä kissaa, mutta Valtteri-polon hukkumisen seurauksena olemme olleet vain tällä triolla. Ajattelimme, että ainakin yritämme totuttaa Emppu-Elmeri-Eemelin (huomaatteko, jo on tullut lempinimiä) tänne maalle muiden karvakuonojen kaveriksi.

Paluumatkalla Nummelasta kävi ilmi, että Empulla on hyvin kantava ääni. Ei selvästikään pitänyt kopassa matkustamisesta ollenkaan. Perillä sitten laskimme kopan keskelle olohuonetta ja avasimme luukun. Poju istua napotti kopassaan sen vajaan kolme varttia ennen kuin uskalsi tulla ulos. Tämäkin varmaan johtui ympärillä päivystäneestä nelitassuisten kolonnasta. Ensimmäisen illan kulutti siihen, että vuoroon puski jotakuta meistä ihmisistä, naukui tai sähisi/murisi nelijalkaiselle. Mutta ihmeitten ihme, teki hädät hiekkalaatikkoon vaikka päinvastaista lähtökodista vakuuteltiin. Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että kolmas vuorokausi on kääntynyt iltaan ja edelleen muristaan tai sähistään jos joku karvakavereista tulee liian lähelle, mutta edistystä siinäkin on huomattu. Annista on vakuuttunut, ettei ole luotettava. Yöt naukuu, että tahtoisi ulos. Olemme päättäneet jaksaa, jotta kiinnittyisi kunnolla uuteen kotiinsa ja tottuisi nurkkiin. Tarkoitus ei suinkaan ole tehdä Empusta sisäkissaa vaan heti kun alkaa vaikuttaa siltä, että on tottunut muihin eläimiin saa alkaa harjoittelemaan tuota ulkoilmaelämää muiden tapaan.

Emppu on hauska ja älykkään oloinen kissa. Juttelee ihan mahdottomasti. Jos hänellä on asiaa, tulee viereen ja taputtaa tassulla reiteen. Aamulla heräsin siihen, että taputteli minua kasvoihin ja naukui. Varmaan se oli kissankielellä: ”Pösilö, päästä mut jo ulos!” Taitava kiipeilemään ja hurjan voimakas, nostaa itsensä pelkkien etutassujen varassa ikkunalaudalle hyppäämättä. Oli eläinlääkärin tarkastuksessa todettu 5,5-kiloiseksi. On aika korkea ja kookas siten, ei ollenkaan tanakka. Tutustumista siis jatketaan puolin ja toisin ja eiköhän tässä ihan juttuun tulla jo tuota pikaa. Pitäkäähän peukkuja, jotta kun ulos aikanaan päästetään, myös palaa takaisin, hih!

Iloista viikkoa teille kaikille, me jatkellaan keskustelua Empun kanssa, mjau!

Messut

Niin, sinne messuillehan sitä eilispäiväksi tuli lähdettyä. Aamulla varhain liikkeelle viemään Esikkoa koululle ja sieltä suoraan Miehekkään kyydillä Hyvinkään ABC:lle. Sieltä minut sitten koukkasivatkin pian matkaansa Taava ja Lila. Kaunis kiitos Taavalle kyydistä.

Suuntana siitä sitten Tampere. Väkeä oli aivan hurjasti liikkeellä, varsinkin siltä se tuntui koska oli perjantai eikä kaikilla suinkaan varmaan mahdollisuutta messuille lähteä töiden tai muiden velvollisuuksien takia. Mutta hallihan on onneksi suuri, joten mitään pakokauhua ei ennättänyt tulla väenpaljoudesta huolimatta.

Suoraan sanottuna tunnustan, että D-halli taisi jäädä kokonaan katsastamatta, mutta ihan riittämiin oli nähtävää ja katsottavaa A- ja C-halleissa, joita tuon reilun 4-5 tunnin kuluessa ennätimme koluta.

Voitteko uskoa, lankaa en tuonut lainkaan muassani. Sitäkin enemmän kaikenlaista pikkuista tilpehööriä.

Olen pidempään etsiskellyt itselleni pellavaista käyttötunikaa. Sellaista, jonne mahtuisi alle vaikkapa lämpöinen trikoopaita. Ihan arkikäyttöön. Ja löytyihän sellainen kyllä

Itse keikuin pitkään mustan ja tämän vihreän välillä, kunnes Lila sitten vakuutti minut siitä, että vihreää välillä.

Tämänhän nappasin Matelin Lahja-Aitan ständiltä. Messutarjous onneksi sillä ovh on sentään niinkin huikea kuin 129e.

Tuo musta pöllökännypussukka tarttui puolestaan Riimingan ständiltä. Olen töissä tunnettu siitä, että jätän työkännykän sinne sun tänne ja sitten sitä kiikutellaan perässäni luokseni taas takaisin. Tässä on kaksi vetoketjullista taskua, toiseen siis kännykkä ja toiseen vaikkapa kukkaro ja avaimet tai sitten vaikka kaksi kännykkää, oma ja työsellainen.

Tämä hellyttävä enkelituikku taas oli pakko adoptoida ihan vain tuon ihanan kasvojen ilmeen vuoksi. Jouluhan on ihan tuokion päästä ja tätä katsoessa tulee hyvälle mielelle. Harmikseni en vain muista mikä oli valmistajan nimi C-hallissa siellä aika perällä tämä ständi kuitenkin oli, vinkatkaa mikäli tunnistatte valmistajan.

Näitä koruja sitten kannoinkin kotiin aika lailla. Siellä on ihanat karkkikorvikset Elvarilta, samoin piparipoikakorvakorut samasta paikasta. Sydänkaulakorujen myyjä jäi myös huomioimatta, mutta kauniita ovat silti, maatuskakorviksia en voinut vastustaa ja Kelttikorujen ständille menen aina vakiosti. Tällä kertaa mukaani osuivat huuhkajakorut, hopeaa.

Näiden lisäksi ostin hiukan leimaustarvikkeita ihan määrättyihin tarkoituksiin, mutta niitä en nyt taida esitellä

Lila myös lahjoi minua syntymäpäivälahjalla

Silmälasiliinoja, upea suuri nappi, maatuskakoruja niin ranteeseen kuin kaulaankin ja vielä suloisia silmukkamerkkejäkin. Voi kiitos kaunein, ystävä-kulta.

Messuilta sitten suuntasimme kaupunkiin ja syömään ravintola Hookiin Kehräsaareen. Hurja annos tulikin syötyä ja kylläpä maistui. Hiukkasen meillä oli sitten huonoa tuuria loppumatkasta sillä myöhästyimme kuuden junasta ihan pari minuuttia ja sitten seitsemän pendolino jäi sinne samaan sumaan odottelemaan minne kaikki muutkin Helsinkiin pyrkivät junat. Toijalan-Viialan seutuvilla oli tapahtunut yliajo, jonka vuoksi päärata oli suljettuna ainakin sen puolesta tunnista tuntiin. Todella surullista tuo, tämä on toinen kerta kun kohdalleni osuu tuollainen junalla kulkiessa. Kotona taisinkin olla sitten hiukan ennen kahtatoista ja tänään onkin nukuttu väsymystä pois tosi myöhään aamuun.

Oli todella kiva reissu, otammehan uusiksi Lila sitten ensi vuonna?

Terkkuja myös V:lle, jonka kanssa treffasimme pikaisesti päälavan läheisyydessä. Oli mukava nähdä sinut. Iloista joulun odotusta sinulle.

Nyt sitten nauttimaan viikonlopusta ja kynttilöiden hämystä.
Edit. sen verran, että kaikki myytävät ovat nyt sitten tästä eteenpäin siinä yläbannerin alla omana sivunaan:)

Oravannahkoja ja höpötihöö:)

Olen tehnyt oravannahkakauppoja Aulin kanssa. Minä lähetin lankaa ja Auli tällaisia ihanuuksia

Olen ihan mykistynyt näistä. Tuo maatuskapussukka on kyllä aarre ja karkkipussipussukka niin hauska, ettei mitään rajaa. Olet sinä aika ihana Auli, halauksia monen monta ja kiitos kaunein.

Olen nauttinut tuossa Esikko-vapaasta viikonlopusta ja mitäpäs muutakaan sitä silloin tekisi kuin sekoittelisi väripatoja. Sinne taas keikautin melkoisen kasan tuotoksia.

Neulomuksiakin olen edistänyt, vaikkei mitään valmista vielä olekaan esiteltäväksi. Mutta pikkuisen on pakko vilauttaa sillä lanka on niin kaunista (Wollmeisea, Spice Schwammerl) ja kehittelin tuohon perussukkaan jonkinlaisia muotoiluja resorien avulla. Katsotaan mitä siitä valmiina tulee, sutta vaiko sekundaa vaiko ihan onnistuminen. Hetki vielä menee, jotta nähdään.

Nyt sitten lähinnä odottelen perjantaita kuin kuuta nousevaa. Loikkaamme Lilan kanssa Tamperetta ja messuja kohden. Tulkaahan moikkaamaan ken tunnistaa. Yksi tuntomerkki ovat Elvarin harmaat variskorvakorut, jotka ajattelin laittaa korviini. Ne korvissa tulee aina niin iloinen mieli.

Leppoisan hämyistä keskiviikkoa teille kaikille!