sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Sunnuntain sisältö

Heippanen lukijani,

Minun sunnuntaini on ollut varsin touhukas. Olen järjestänyt lankakaappini jälleen joltisenkin kuosiin ja tarpeettomathan ovatkin jo siellä blogikirppiksellä samoin kuin jokunen neule- ja ompelukirjakin. 


Minullahan on käytössä tämä Jyskistä ostettu Aulum-vitriini. Toimii myös minun lankavarastomittarinani. Jos lankani eivät enää mahdu tähän, pitää ne myydä pois. Näin olen itseni ohjeistanut. Toistaiseksi on pitänyt. Saapas nähdä miten tulevaisuudessa.


Kaapin päältä löytyvät sukkablokkerit, pari puikkopakkia ja jämälankojen kori. Ne on lajiteltuna väreittäin pusseihin sillä niille on suunnitelma odottamassa.


Ensimmäisessä laatikossa alaosassa ovat värttinät ja pyöröpuikot


Toisessa laatikossa sitten enimmäkseen sukkapuikkoja. Häpeäkseni voin myöntää, että puikkoja minulta löytyy hirmuinen määrä, uuh!


Mutta mitäs ne muut meillä ovat tänään tehneet?


Helmi on ollut enimmäkseen tässä asennossa.


Velmu on jahdannut kärpäsiä ja riehunut ihan kybällä.


Sitten on pakko esitellä tämä. Minähän niin toivoisin voivani pitää kotona viherkasveja enemmänkin. Mutta  - karvakaverit eivät niiden anna olla rauhassa. Nyt on kasveja vain amppeleissa ja nyt pöydällä tämä aaloe. Jostakin syystä antavat sen olla rauhassa. Kukaan ei ole käynyt muuta kuin nuuhkaisemassa ja sitten ovat jättäneet sen omaan oloonsa. Jospa se saisi näin ollakin, toivotaan niin. 

Ilma on ollut mitä ihanin, nautitaan siis siitä ja tästä upeasta sunnuntaista.

3 kommenttia:

  1. Velmu ♥
    Ihanaa että voi pitää sentään aaloeta ;-) Ja se kun ei ole edes myrkyllinen, niin ei tarvii olla varuillaan. Kukaan ei ehkä ole vielä keksinyt, miten ihanaa sen mehukkaaseen lehteen olisi iskeä hampaat tai kynnet.
    Ihailtavaa varastojärjestystä!

    VastaaPoista
  2. Oijoi tuota kaappia. Tuommonen olis kyllä sekä kaunis että käytännöllinen. Kaikki väri-ihanuudet nätisti esillä ja käden ulottuvilla.

    VastaaPoista
  3. Niin sauntpauliat ja soilikit eivät saisi olla rauhassa, niitä minun lapsuudessani kotona kissat muistivat harventaa. Ihania kisuja sinulla monta kertaa olen varmaan sanonut, mutta ei maha mittään niin komioita ovat.

    VastaaPoista

Lämpöinen kiitos kommentistasi:) Niitä on aina niin mukava saada ja lukea.