Neulojan painajainen?

Nyt on käsissäni kyllä oikea neulojan painajainen!

Esikko-kulta seuraa aina tarkkaan kun neulon. Nyt viikonloppuna kotilomalla hän ilmoitti tarkan tuijotuksen jälkeen, että tahtoo syksyksi itselleen tiikerisukat. Minähän kuvittelin homman olevan niinkin helppo, että etsin vain leijonankeltaista ja mustaaa sukkalankaa ja neulon raitasukat hepulle. Mutta eihän se nyt niin helppo juttu ollut. Hän yllättäen ilmoitti haluavansa Viidakko-lankaa ja kun hieman ällistyneenä kysyin mistä sellaista löytyisi niin sanoi, että marketista. Silloinhan minulle välähti, että taitaa tarkoittaa ihan perinteistä Novitan veikkaa. Kääk!

No, mehän yhdessä haimme herralle mieleistä Viidakko-lankaa sitten lauantaina ja minä aloitin sitten työn.

Mutta, oikeasti kohta pääsee itku. Tämä on hirveää lankaa. Onko pakko jos ei taho? Niin ja anteeksi vaan kaikilta niiltä, jotka tästä langasta tykkää tai muutenkaan. Kyllä minäkin joistakin Novitan langoista pidän ja käytän, mutta nämä monet uudet seiskaveikat on niin hirmuisen muovisen tuntuisia ja karheita. Tämä kuuluu nyt juuri siihen kategoriaan. Edessä olisi vielä yli 1,5 sukkaa tuota ihanuutta ja kaveri odottaa varmasti sukkiaan kun tulee seuraavalle lomalleen. Ääh, kai se kuitenkin on pakko. Mitä sitä ei tekisi rakkaittensa eteen, eikös?

Vinks vielä: Laitoin taas kotikirppikselle lisää itselleni tarpeettomia. Saa ostaa pois:)

Sukkaista asiaa jälleen

Sukkafriikki täällä jälleen hei:)

On ihanaa, kun into neuloa on jälleen löytynyt ja aikaakin hitusen paremmin siihen on löytynyt.

Tässä viimeisimmät valmistuneet

Hiirose Emännän Sukat

Lanka: Zelda's Dippins Extreme Long, väri Hiirose Emäntä, merinosekoitesukkis

Menekki ja puikot: 73g puikot Knit Pro Sunstruck dpn 2mm, 64s.

Koko: 38

Kenelle: Ystävä-kullalle lahjaksi

Fiilis: Nätit tuli ja olen tyytyväisin mielin. Ihana tunne, että nyt olen saanut kaikki ystävien syntymäpäivälahjat syksyyn asti valmiiksi. Kerrankin näin.

Muita speksejä -->

Neulottu varresta varpaisiin, Kärkeen nauhakavennus ja kolmen puikon silmukointipäättely.

Nilkkaan tein resorikiristyksen ja kantapään jälleen tiimalasina, jotta asettuvat nätisti kenkiin.

Lanka on ihanan pehmoista ja raidoitus asettui mukavan epätasaisen tasaisesti.

Seuraavat sukatkin taas jo aloitettu. Namusesta väristä, mutta niistä sitten tulevaisuudessa. 

Eilen nappasin ruokakauppakierroksella näitä ihanuuksia kotia koristamaan.

En vain voi vastustaa pioneja, rakastan niitä. Kuten valitettavasti myös kisut,  mutta jatkamme kissa hiiri-leikkiämme sen osalta, hih!

Niin kauniita!

Kotikirppiksellä on muuten vielä yksi kirja kaupan. Toisen varanneelle olenkin laittanut jo vastausviestiä:) 

Aurinkoiset sukat, aurinkoisempi mieli

Niin se on - neuloin Aurinkosniikkerit lahjaksi.

Ja koska kerrankin neuloin omaa kokoani niin pääsin niitä myös jaloissa hieman kuvaamaankin.

Neuloin siis lyhytvartisen sniikkerit ystävälle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana.

Lanka on Schoppelwollen Admiralia hieman paksumpana versiona, noin nallen vahvuista siis.

Pidän kovasti väristä ja tuosta ombre-tyyppisestä ei ihan tasaisesta värjäyksestä.

Ihan niillä tutuilla spekseillä valmistuivat nämä. 

Eli tarkemmin näin: 

Aurinkosniikkerit

Lanka ja puikot: Schoppelwollen Admiral 6 fach väri 346ombre, puikot Knit Pron Sunstruck dpn needles 2mm

Menekki: 57g

Koko: EUR 39

Kenelle: Ystävälle syntymäpäivälahjaksi

Malli: Ei mallia, varresta varpaisiin. Tiimalasikantapää, nauhakavennus kärjessä sekä kolmen puikon silmukointipäättely lopuksi.

Fiilis: Aurinkoisen väristä lankaa neuloessa on mielikin aurinkoisempi.

Tykästyin taas pitkästä aikaa keltaiseen niin, että seuraavan projektini ainekset taitavat olla tässä

Siinä ovat kaikki keltaiset sukkalankajämäni. Yhteensä 91g siis hyvinkin jämäsukkien verran. Nam, jatkuuko siis aurinkoinen mieli näillä eväin? 

Tuo suuri tarjoilukulho muuten, jossa jämäset nököttävät kuvausta varten on anoppilan perintöä. En yhtään tiedä onko mitenkään arvokas, mutta minulle rakas ja pidän sen kuvioinnista yli kaiken.

Reunan kuvio on mitä suloisin ja pohjasta löytyy tällainen leima. Unkarilaista perua siis, mutta tyyliltään voisi olla yhtä hyvin hieman uudempaa kuin vanhempaakin perua. Kaunis siis enkä siitä aio luopua.

Saa toki vinkata, jos joku tietää tästä mitään. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille sukkien ja muun myötä. 

Ei niin täydelliset sniikkerit

Täällä on harrastettu epätäydellisyyden sietoa. Määrättyjen asioiden suhteen olen melkein sairaalloisen perfektionisti. Kuvittelin jämäsniikkereitä aloittaessani, että jämät riittävät identtisiin kappaleisiin. Vaan eivätpä riittäneet sitten kuitenkaan. Olin jo ihan viittä vaille purkamassa jälkimmäistä, kun sisäinen ääneni minulle sanoi, että tässähän sitä on mainio tilaisuus siedättyä. 

Siinä ne ressukat ovat. Sururaja kulkee siinä ylemmän sukan puolivälissä.

Näissä mentiin siis kärjestä varteen päin ja ihan minun vakkari kantapääni siinä köllöttelee molemmissa sniikkereissä, tiimalasi siis. Se nyt vaan on niin kiva minun mielestäni, istuu kenkiinkin niin passelisti.

Eihän näissä sitten riittänyt siedättyminen sururajallakaan vaan minulle kävi vanhanaikainen. En pitkän ajan jälkeen muistanutkaan miten neulalla tehty joustava päättely tehtiin.  En heti löytänyt ohjetta netistä ja ei niin perfektionisti minäni (outo ja mulle tuntematon tyyppi) päätteli tuon paremman näköisen sniikkerin tosi tönkösti perinteiseen malliin. Nyyh - se lörpöttää hitusen. Sittenpä löysin ohjeenkin toista sniikkeriä tikutellessa.

Löysin sen tuuma&toimi-blogista käykäähän muutkin sieltä ohjeet lukaisemassa. Kiitokset vain blogin pitäjälle vaivannäöstä. Se pelasti minutkin tällä kertaa.

Päätin sitten, että kyllä ne kelpaavan - vieläpä ihan hyvin. Värithän ovat kauniit ja muutenkin namuset.

Päätin siis keskittyä niihin onnistuneisiin kohtiin. Ehkäpä ylitän itseni ja uskallan vaikka antaa ne jopa lahjaksi. 

Tarkempia speksejä tässä:

Lanka: Ei millään nyt täti muista, muuta kuin sururajasukan puolivälistä Zelda's Dippins 4ply jämää. Tuo toinen saattaa olla Lang Yarnsin lankaa, ehkä:)

Silmukoita ja koko: 64s./16s puikolla ja kokohan näillä 39

Kenelle: Tiedän jo kelle, lahjaksi taidan sujauttaa

Fiilis:  Ihan itsensävoittajafiilis, hih:)

No, voin lohduttaa sen verran, etten taida olla ihan parantunut vielä sillä nyt löysin itseni purkamasta erään toisen sukan alun. Se ei ollut mieleinen, plääh...ei kun kutiloimaan eikun neulomaan taas

Sukat kuin herkullisin hedelmä

Totisesti, näistä juuri valmistuneista sukista tulee kyllä mieleen jokin eksoottinen hedelmä halkaistuna. 

Minua on vaivannut pitkän aikaa pahimman luokan aloittamattomuus ja sitten sen jälkeen yhtä paha startiitti. Melkein joka päivälle oli aloitettava uudet sukat. Nämä taitavat olla listan viimeisenä aloitetetut ja ensimmäisenä valmistuivat. Kas kummaa kerrassaan. Tässähän pitää kohta koittaa otsaa ja huolestua muutenkin. Ensinnäkin valmistunut työ ja vielä varsin nopeasti valmistunut. Ihmeiden aika ei sittenkään ole ohi.

Pikapika-hedelmäsukat

Silmukoita: 16s/puikolla yhteensä 64s puikot 2mm alumiiniset

Lanka: Zelda's Dippins Solina väri Margarita

Malli: Ei ohjetta, sitä perushuttua ribbiosilla.Tiimalasikantapää, kolmen puikoin silmukointipäättely kärjessä.

Koko: Eur 37/38

Kenelle: Ystävä-kallis M, joka pikapian täyttää vuosia hurjia

Fiilis: Aah ja ooh, Solina on kivaa neulottavaa ja tykkään näistä pidemmistä väriliu'uista kovasti.

Ihan ensi alkuunhan minulla oli tämmöiset

Nämähän olivat tosiaan minulla työn alla aluksi ihan testausmielessä, mutta neulomisen edetessä aloinkin tykätä niistä varsin paljon ja ellei koko olisi minulle auttamattomasti pieni, saattaisin pyörtää ajatukseni ja pitääkin nämä itse.

Minulle ominaiseen tapaan tein näihin jälleen nauhakavennukset ja kärkeen kolmen puikon silmukointipäättelyn. Siitä tulee niin kauniin pyöreä ja siisti.

Kantapääkin tutusti tiimalasi. Näin sukka ohuena mahtuu mutkitta vaikka sitten kenkäänkin. Nyt sitten vain nätisti pakettiin ja odottamaan ystävän syntymäpäivää.

Mitäs nyt sitten? Uskaltaisiko sitä koettaa josko hyvä flow jatkuisi niin, että loputkin startiitin seuraukset valmistuisivat. Toivossa on edelleen hyvä elää:)

Ai niin, Blogilista näyttäisi lopettavan toimintansa toukokuun jälkeen ja niinpä sen jälkeen Taigalla-blogia pystyy seuraamaan Blogipolku-palvelusta sekä entiseen tapaan Bloglovinista ja tottahan toki blogia voi lukea myös Feedlyn kautta.

Ihanaa aurinkoisen sunnuntain jatkoa sinulle lukijani.

Edit. Pukkasin kotikirppikselle pienen lankapaketin. Ostakaahan pois kuleksimasta:)

Mikä kirja!

Olen aina katsellut Mekkotehdas-kirjaa haikein silmin. Se kun ilmestyi siinä vaiheessa kun oma prinsessani oli jo sen vertasen iso, ettei oikein enää mahtunut kirjan ohjeiden mekkoihin, Huokaus! Pakko myöntää myös se, että kirjakaupassa sitä selatessani harmittelin, ettei noita ohjeita ollut aikuisten kokoihin. 

Mitäs kävikään ilmi viime syksynä? Mekkotehdas aikuisille-kirja tuli ennakkomyyntiin Booky:ssa ja minähän en jäänyt empimään edes murto-osasekunniksi. Heti laitoin tilauksen odottamaan ja tänään posti sitten kiikutti tuon kallisarvoisen kirjan hyppysiini.

Heti kannesta voin todeta, että kuvitus on mitä upein. Sivuja on kaikkiaan reilut 136 ja ohjeita yhteensä 16, joukossa muutama muukin kuin mekko-ohje.

Minun suosikkini on heti ensimmäinen ohje eli Aino-mekko. Kuten kirjakin kertoo sen tyyliä ja tunnelmaa voi mainiosti muuttaa erilaisilla kangasvalinnoilla. Voin jo nähdä sen joko retrokuosisena tai sitten herkkänä kukkakuvioisena. 

Kuvitus muutoinkin hivelee ja antaa lukijalleen ihan jo pelkän visuaalisen elämyksen. Jotenkin itselleni tulee suuri  houkutus lähteä etsimään kauniita vanhoja kukkakankaita miksei uusiakin jos sopivia löydän vain.

Ihanan ihana kirja siis, voin suositella lämpimästi. Ja tämähän nyt ei ollut mikään maksettu mainos, ihan vain jaan iloani loistavasta kirjasta.

Minä silittelen tätä bfl-topsia ja suunnittelen värttinän esille ottoa pitkästä aikaa. 

Helmi-rouvaa ei voisi kai vähempää intoiluni kiinnostaa. Siltä ainakin vaikuttaa:)

Punanuttuja pahanteossa ja..

..taidan olla punaisen kanssa muutoinkin ihan lähtemättömissä. Vai mitäs sanotte?

Siinähän niitä on keskeneräisiä ja jostakin syystä ihan kaikki neljä punasävyisiä. Punaista on tulossa myös seuraavaksi sillä tuossa alla ovat jatkoajatukset seuraavista sukista. 

Mitäs minä horisinkaan punanutuista pahanteossa? No - meidän pikkuneitimme Neela ja Pipsa ovat ihan yltiöpäisesti rakastuneet villaan ja erityisesti siihen, että saavat purra sitä. Pipsa jopa nieleskelee villalankaa jos en ole skarppina eli kaikki on yritettävä laittaa sellaiseen paikkaan lepoajoiksi, etteivät niihin pääsisi kiinni ja siltikin noissa ensimmäisen kuvan töissä on jokaisessa solmu koska jompikumpi on päässyt puremaan langan poikki, grrr...

ja tämä tässä, ressukka, on ZD Solinaa, jonka nyt olen joutunut solmimaan jo kolmesti tällä matkalla koska aina joku väliin ennättää puraisemaan, huoh - ja hetki sitten käväisin alakerrassa nopsasti ja palasin niin johan aloituslanka oli ennätetty puraista nysäksi.

Solina on kaunista eikä hienoinen kiharuus tai värin epätasaisuuskaan haittaa.

Ne punanutut sitten, ei näille pitkään voi vihainen olla, vai mitä?

Neelan yllätin nukkumasta kissapuusta ylhäältä. Mussukka on hoikistunut joikujen jälkeen kovasti, otti kaiketi sen verran voimille ja ruoka ei nyt lähiaikoina ole kelvannut entiseen malliin. Saakin vinkata jos tiedätte mistä laadukasta märkäruokaa voisin kotiovelle tilata edukkaasti. Nappulat meillä nykyisin ovatkin joko Canagania tai Orijenia eli niistä ei huolta, mutta märkäruoka aiheuttaa hienoisesti päänvaivaa.

Pipsan yhytin silityslaudalta. Tuo on teippiharjattava ihan joka kerta kun aiot silittää sillä kumpikin siinä majailee aina jos se vain on esillä kuten nyt kun kirppikselle olen kaappeja tyhjennellyt ahkerasti.

Pipsa on muuten hurjan tuuheaturkkinen, häntäkin on paksu kuin mikä. Mistäköhän tuon lieneekin perinyt?

Minä jatkan neuletyötäni ja toivon, että muistaisin sen valmistuttuaan tänne teidänkin iloksenne kuvata. Edellisen työn vein lahjaksi ja unohdin autuaasti kuvata. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Elämää on joulun jälkeenkin

Uh ja puh, olenpas minä ylensyönyt! Ihan liiaksi, mutta sellaistahan se usein jouluna tahtoo olla.

Nyt sitten himmaillaan, Esikkokulta on palautettu asuntolaansa ja me yritämme totutella yhtäkkiä saapuneisiin koviin pakkasiin.

Autokultanenkin totesi minulle aamulla: Eiii nyyyt... tällaistahan se on dieselautojen kanssa herkästi kun lämmityskaapeli on kuuluisilla hukanteillä. En sitten viitsinyt hinkata liiaksi ihan jo akunkaan takia. Onneksi oli Miehekkään Jäbä pihalla, tartuin siihen ja eikun asioille. Mustissa ja Mirrissä oli muuten kolme kahden hinnalla - ale ja sattui kyllä niin kreivin aikaan sillä kissanhiekka oli lopussa ja minäpä tyttönen raahasin tuoksuvaa uutta hiekkaa kolme kokonaista lootaa. Kelpaa kissasten taas töräytellä, hih!

Eräässä Neiti Nökön paketissa oli hyisintti enkä sitä nyt sitten hennonut pois lähettää. Kärsin nyt siis hieman nuhasta, mutta koska en ole yhtä vahvasti allerginen kuin Esikko niin eipä hätää. Toinenhan ei nyt ole täällä tuota haistelemassa. Tuossa on niin huikean ihana tuoksu, että voi sentään.

Kisuilla on myös ollut kivaa ja kotia on lennetty parhaimmillaan neljänkin letkassa ees suntaas. 

Neela on edelleen se rauhaa rakastava ja sydämellinen neitonen, joka pikkutyttönäkin. Neela kuten siskonsakin sekä äitinsä ovat varmasti jotenkin apinoiden sukua sillä kiipeilevät ja hyppivät kyllä kodin kaikilla tasoilla lattiasta kattoon. Aivan täysin Kuopus Kepposen kissa. Muut ihmiset eivät aika-ajoin meinaa kelvata lainkaan.

Velmu taas se tyynesti joka paikkaan ehtivä sosiaalisuuden huippu. Vessaan kun menet ja jos ovi on jäänyt raolleen niin ei mene kuin hetki kun hän jo köllöttää selällään käsienpesualtaassa ja kurluttaa juttujaan. Rötköttää sylissä ihan miten päin vaan ja kun sylistä laskee lattialle saattaa tosiaan käydä niinkin, että kaatuu siitä kyljelleen kuin vetelä makaroni eikä otakkaan jaloillaan vastaan. Edelleen 24/7 kehrääjä. Velmu taitaa olla tasaisesti meidän kaikkien kissuli.

Pipsa-kulta! Kuten kuvasta voi nähdä on hän edelleen hyvin eteerisen vaalea. Huulessa juuri nyt Neelan kynnen jättämä jälki. Leikit muiden kanssa ovat välillä kovastikin rajuja. Pitäähän sitä harjoitella elämää varten. Pipsalla on tuollaista hyvin vaaleaa tuhkaista toffeeta hieman pään päällä, laajempana alueena selän päällä ja hauska raidallinen reisi. Tunnistamme siis varmasti oman tyttösemme vaikka hukkateille yrittäisi. Pipsa on hiljalleen sulanut hellittelyihin ja jostakin syystä mieltynyt minuun ehkä eniten tällä hetkellä. Puskee, nuolee ja kevyesti näykkäisee - hassuli. Tärkeintä aina se, että pääsee sylistä heti pois kun tahtoo.

Mitäs tässä sitten: Lang Yarnsista sukkia ystävälle. Kuvassa myös rakkauspuikkoni: Addin Colibrit, huokaan ja syvään. Värilliset puikot, minulle lisää eikä kerrota kellekään, että puikkoja on ennestään liikaaa!

Mukavuusalueen ulkopuolella

Niin, meidän perheessä lienee jo ihan lentävä lause tai vitsi miten vaan, että en ole pullantuoksuinen mami, en sitten ollenkaan. En siis viihdy leipomusten parissa. Sen sijaan olen kyllä läsnä ja kädentaitoinen muuten ja teen kyllä ruokaa perheelleni ihan riittämiin, mutta leipomukset! Ei oikein nk. mun juttu.

Nyt kuitenkin kun olen siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon ja olen tehnyt tuttavuutta kauppojen valikoimien kanssa niin päädyin kuitenkin surffailemaan netin syövereihin ja etsimään helpoilta ja näppäriltä kuulostavia leivän korvikkeita.

Ensimmäisenä kokeiluun päätyivätkin nämä juustoleipäset karppaus.info-sivustolta. Sivustohan on karppaajien aarreaitta, mutta sieltä kyllä löytyy myös gluteenitonta noudattaville paljon kaikenlaista mielenkiintoista.

Itse korvasin tuossa ohjeessa olosuhteiden pakosta mantelijauhon sillä sitä minulta ei nyt kaapista löytynyt. Sen sijaan laitoin osan maissijauhoa ja osan Provenan gluteenittomia kaurahiutaleita. Lisäksi tuplasin määrät, jotta sain leipäsiä isomman määrän.

Tässä pellillinen lähdössä uuniin.

Tässä sitten osa valmiista leipäsistä. Oikein herkun näköisiä ja voin vakuuttaa, ettei makukaan ole hullumpi ollenkaan. Itse rakenne sitten juuri sen perinteisen mukainen eikä liian jauhoinen kuten kauppojen gluteenittomissa usein ja mikä tärkeintä: ei yhtään lisäaineita eikä mitään mistä en tietäisi. Näitä tuli 16 kpl ja näitähän napostelen kaikilla välipaloilla sekä aamiaiseksi. Enää ei tarvitse olla murheissaan ja nakertaa kuivaa näkkäriä pelkästään.

Suositus teillekin, rohkeasti vain kokeilemaan ja onhan ohje näemmä yksi suosituimmista tuolla karppaaja-sivustollakin. Tämä ei siis ollut maksettu mainos vaan ihan vain oma hyväksi havaittu ohjevinkkaus.

Hullutuksia ja intohimoja

Joitakin kuukausia sitten, tarkemmin viime vuoden puolella höyrähdin kehräämiseen. En siinä vielä ole kovinkaan harjaantunut ja lähinnä pienesti värttinällä kehräilenkin. Suurin ongelma on ollut nykyinen ajanpuute. Kesällä helpottaa sen kiireen suhteen. Luonteeni on sellainen, että kun innostun jostakin intohimoisesti niin sen pariin on sitten päästävä kunnolla ja ajan kanssa ja sitähän täällä nyt ei tosiaan ole ollut. 

Mitäs siitä sitten seuraakaan?

No, tietenkin välineurheilua. Täytyyhän höperöllä olla pelit ja rensselit valmiina kunhan aika taas näilläkin nurkilla näyttäytyy. Ajattelinkin teille vilauttaa muutaman suosikkini värttinöistä. Niitä on ainakin viisi vielä lisääkin tuolla kätköissä ja kaivan nekin jossakin vaiheessa esiin kuvattavaksi. 

Jälleen kerran huomaan, että olen tosiaankin välineurheilija parhaasta päästä, hih!

Eli kuten huomata voi, minun juttuni ovat yläpainotteiset värttinä ja eivät ihan kevyimmät mahdolliset ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Jos lähdetään näitä tarkemmin katsomaan niin vasemmalta lukien siinä ovat:

Kaksi trindleä, toinen ebenpuuvarrella ja tuollaisilla erikseen kumiseen "kehrän" osaan kiinnitettävillä painoilla. Minulla tässä eebenpuisessa varressa on nyt kiinni nk. discopallot eli kokonaispaino tällä on 31.5g. Trindle on kiinni lankavyyhdissä, joten lanka alapuolella ei valitettavasti ole kehräämääni:)

Toisessa trindlessä taas on zebrawood-varsi ja tigers eye-painot. Yhteispano tällä kokoonpanolla taas n.16g.

Nämä kaksi olen tilannut Etsystä Trindleman -nimisestä kaupasta. Omalla kohdallani ainakin äärimmäisen sujuvaa ja vaikka valtameren takaa joutuukin tilaamaan ja paypalillä maksamaan niin ei ongelmaa ole ollut. Jos sattuisi jäämään tulliin niin uudistunut verkossa tullaaminenkaan ei ole ollut hankalaa ja sen jälkeen paketti taas matkaa kotipostiin.

Kolmas värttinä vasemmalta on myös Etsyn ihmemaailmasta. Myyjä on tiltawhorl myös tämä sujui täysin mutkitta. Myyjälle kannattaa laittaa info toimituksesta Suomeen niin saat ohjeet jatkotoimenpiteistä. Tämä painaa 33g ja pyörii aivan unelmanätisti. Suositan lämpimästi.

Viimeinen tästä satsista on IST Craftsin värttinä ja myös tämä pyörii todella kauniisti ja tasapainoisesti. Painoa en huomannut punnita enkä nyt valitettavasti muista tarkalleen, mutta tämä malli taisi olla jotakin 30-40g välillä. Toimitus toisinaan hieman kestää sillä näitähän tehdään käsityönä ja riippuen aina sen hetkisestä ruuhkasta, mutta palvelu siitä huolimatta upeaa ja tulleja ei tarvitse pelätä sillä toimitus briteistä takaa sen.

Höyrähdätkö sinä laillani uusista välineistä kädentaitoihin liittyen vai mennäänkö järkipelillä?

Minä painelen nyt takaisin sänkyyn lepäämään. Rintarankajumi minut yllätti tosissaan toissapäivänä ja nyt on lääkitykset sen mukaiset, että ei oikein ajatuskaan kunnolla kulje.

Huurteisen aamun ilot

Teemalla - pienistä iloista suuret purot - on täällä kuvattu kaikenlaista.

Kuurankukkaa tietysti pihalla

Erästä kylmänhörhöä, myöskin pihamaalla.

Tietysti myös kehruita, joista luonnonvalkoinen on bfl:ää, turkoosi todennäköisesti merinoa ja luumuruskeasekoitus shetlanninlammasta alpakalla suhteella 80/20.

Värttinän kanssa tehtyjä nuo värilliset ja luonnonvalkoinen neulojaystävän sähkörukilla harjoiteltu.

Pikkuhiljaa edistyn, mutta kovin taidelankaa vielä muistuttavat. Toivottavasti joskus voinkin sitten todeta, että ikävä niitä taidelankoja, kun pelkkää ohutta syntyy.

Mielenkiintoinen seikka itselläni on se, että kun kehruukurssin opettaja suositteli alapainotteista keskipainoista värttinää aloittelijalle, niin sillä en saanut kunnon liikettä aikaiseksi, mutta Louetin yläpainotteisella hieman painavammalla sen sijaan kyllä. Jotenkin saan näillä jäykillä käsilläni paremmin värttinän pyörimään tuolla yläpainotteisella.

Ihastuin kyllä kovasti sähkörukkiin ja sellainen tännekin kyllä räpyläraihnaiselle tulee, se on varma se.

Täällä vietellään yhdistettyä vapaa- ja esikon palaveripäivää ja pikkuhiljaa touhutaan. Mukava maanantai välillä tällainenkin. Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin lukijani.