Peruspipa

Peruspipa

Malli: perusperus, ei siis ohjetta

Lanka: täältä ( hauska sattuma tuo kaupan nimi vrt. blogin nimi )käsinvärjättyä 7V.

Kenelle: Neiti Nökö, tallitarpeisiin

Muuta: koriste irroitettava heijastinmalli

Fiilis: tämän henkeäsalpaavan vaikean työn jälkeen jokin simppelimpi malli voisi olla paikallaan??

Jälleen kerran lauantai. Tuntuu, että nämä viikot vilahtavat huimaa vauhtia ohitse. Minä olen nauttinut leppoisasta oleskelusta, kun kerran voin. Esikko on tukitädillään ja kotiutuu vasta huomenna. Tänään vielä ohjelmassa sauna, Miehekäs tuolla täyttää kaivoa, vesiongelman ratkaisut ovat vain väliaikaisia. Mutta onneksi kevät vielä joskus tulee ja kaivokin taas täyttyy. Uskotteko - velipoika on saanut tottua pyykkikassin kanssa vieraisille tunkevaan siskoon, heh! Onneksi on huumorintajuinen kaveri ja tyytyy sukkapalkkaan. Uhkasi tuo jotakin muutakin vielä konelainasta pyytää, mutta katsotaan mitä vielä keksii ehdottaa.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin.

Onnellinen heppatyttö

Siinähän ne nyt ovat, lupaamani kolmisormet. Tilaus kuului siis suurinpiirtein niin, että tallihanskat on saatava kevätkäyttöön. Minähän suoritin siis korkeantason teollista vakoilua neiti Nökön toppaisista kaupasta ostetuista ja onnistuivathan ne nyt ainakin niin, että käyttäjä itse on tyytyväinen. Muuten tyyli oli perushuttua alusta loppuun, oli nimittäin kiire saada ne viikonlopuksi valmiiksi ja nythän tässä jäi aikaakin - vieläpä ruhtinaallisesti.

Kyllä huomaa taas, ettei ole tullut neulottua paljonkaan puuvillalankoja, tuo Samos on minun jäljiltäni kuin möykkyinen perunapelto, muttei anneta sen häiritä - käyttäkää suotimia kuvia katsoessanne.

Muuten täällä potilasosasto jatkaa edelleen, Kepposelle on noussut kova kuume ja ilme muuttuu aina vain surkeammaksi. Ei ole paljon nenäänsä vaakatasosta nostanut. Voi poloista, nyt sitten on hännät ja korvatkin ristissä, että se kaikkialla viipottava noro (virus, lankoja saa tulla kyllä vaikka miten monta) menisi ainakin kilometrin tonttimme sivuitse - kiitos!

Nyt kuumaa mustaherukkamehua sniffailemaan, olen päättänyt, etten sairastu.

Halauksin

Z

Pulu puussa ja pipo päässä

Eilen illalla oli pakko hieraista silmiään ja kaivaa surkea kamerani, jolla ei tämän tarkempaa kuvaa saa, esiin. talomme vieressä (n. 6 metriä talosta) on korkea ja vanha kuusi ja siinä pihalla seisoskellessamme miehekkään kanssa, kuulimme äänekästä siipien läpytystä ja todella iso tumma lintu lensi tuon kuusen latvaan. Ensin ajattelimme sen olevan teerikukko, mutta sen pyrstö oli lastan mallinen eikä lyyra ja muutenkin muistutti enemmän metsoa. Luulenkin sen olleen juuri metso, mutta kyllä harmitti, ettei ollut kiikaria tai edes kunnon kameraa, jolla zoomata ja taltioida mokoma sensaatio. Olen aina luullut metsojen olevan arkoja lintuja tai ettei ainakaan ihan asutuksen viereen tulisi, varsinkaan melkoisen metelin keskelle.




Jotain valmistunuttakin sentään, vaikka räpylä taas itsestään ilmoitteleekin. Ihan peruspipa turkoosista Samoksesta, juuri sopiva ja napakka, nitkutus jatkuu kaulurin muodossa samaan settiin ja mikäli lankaa riittää teen vielä kämmekkäätkin. Ne ovat kuulemma kätevät tallilla touhutessa mikäli on viileämpää. Anni the koirulikin joutui yllättäen napatuksi poseeraukseen mukaan.

Viime päivinä on tullut mietittyä sitä miten herkkä ihmisen mieli ja erityisesti sen terveys on. Aina välillä toivoo, että olisi sellainen taikasauva, jolla muuttaisi kaiken taas hyväksi ja antaisi takaisin sen luottamuksen siihen, että elämä kantaa kuitenkin kaiken epätoivonkin keskellä. Onneksi sentään voi olla korvina paikalla ja yrittää jakaa niitä onnistumisen tunteita päivän mittaan.

Pakko vielä kertoa pieni kevennys: sain lähes hermoromahduksen rehottaviin kulmakarvoihini ja ihan ex tempore päätin soittaa vakipelastajalleni. Ei kun numero valintaan ja kun Katja sieltä vastasi, totesin tarvitsevan pensasleikkuria. Ensin hiljaista ja sitten hirmuinen röhönauru, onneksi hän on humoristi parhaasta päästä ja pelasti minut pensaineni heti seuraavana päivänä. Pyysi vielä seuraavan kerran tulemaan ennen kuin ruoho ennättää täysin villiintyä. Ihana paikka käydä. Sielunhoitoa samalla niin halutessaan, nyt sentään olimme suurimman osan ajasta ihan rauhassa ja hiljaa.

Nyt saunaan lihaksia lämmittämään.

Lämpöisin ajatuksin

Z