Lomalle lomps!

Kun on paahtanut viimeisen viikon ennen lomalle jäämistä oikein urakalla ja tietää kotona odottavan hävityksen kauhistuksen, niin silloin olen havainnut yhden hyvän konstin lievittävän sotkuahdistusta.

Perjantaikimpun!

Poimin ruokakaupasta matkaani kolme kimppua reilun kaupan tulppaaneja, jokainen kimppu hiukan eri värinen ja sekoitin ne yhteen ja avot! Heti on mieli sotkunkin keskellä kirkkaampi ja leppoisempi.

Maisema ulkona on luminen ja märkä, mutta sisällä on lämpöistä murmeloida.

Meillä on täällä taas kovin rakkaudenkipeä Helmi-neiti. Uskomattomalta tuo tuntuu, että meidän pikkuinen (2.7kg) osoittaa jo aikuisen elkeitä ties monettako kertaa. Tässä on arvottu ja pohdittu, että lähtisimmekö veljen Pekka-punaista moikkaamaan vaiko emme. Hieman lähinnä mietityttää Helmin pieni koko, ei oikeastaan muuten. Pennuille, jos sellaisia tulisi - olisi jo kotejakin odottamassa.

Vaikeita kysymyksiä nämä.

Puh, kai se täytyy kodinkin puoleen tästä pikku hiljaa kääntyä ja aloittaa sotkujenkin raivaaminen. 

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle lukijani.

Mitäs me lomalaiset!

Niin, mitäs me lomalaiset ollaan tehty?

No, ainakin lötkötelty, kuten kuvasta näkyy

Me ollaan Repsukan kanssa aika unisieppoja molemmat. Repe monesti öiseen aikaan tsembaloikin tuolla meidän sängyssämme, pojalla on jostain kumman syystä aina silloin leikkimieli valloillaan ja sitten päiväsaikaan ollaankin tässä asennossa. No, ähäskutti sanon minä ja loikkaan häiriköimään linssin kanssa. Tunnustan vielä, että kutittelin herraa kyllä myös leuan altakin. Mitäs bailaa öiseen aikaan eikä anna muiden nukkua;) Kosto on suloinen.

Dippipataakin keittelen koko ajan vaan, on se niin ihanaa.

Nyt sitten murua rinnan alle ja hyvin alkanutta viikkoa jatkamaan. Samanlaista sellaista myös teille kaikille!



Kissani mun

Niin ne vain aamukammassa piikit vähenivät ja sain aloitella lomakamman harventamisen. Ihana ajatus, että 12  kokonaista vapaapäivää kaikki pyhät mukaan laskettuna. Nyt levätään ja tehdään kaikkea ihanaa. Väripataa aion keitellä ja olla vaan. Miehekkään kanssa suuntaamme yhdeksi yöksi hotelliinkin torstaina, ollaan hetki toisten passattavana. 

Olin nostanut lentolaukun jo valmiiksi tuohon keittiöön ja eihän siinä mennyt kuin hetki kun karvatassu oli itsensä siihen parkkeerannut. Varsinainen kultamuru!

Kusti on niin kiltti poika kuin vain olla voi. Emppu yrittää ärhennellä kanssaan niin poika vain heittäytyy seljälleen ja alkaa pelleillä ja pelehtiä. On siinä vanhemmalla kollipojalla yritys itseään ärtyisänä ja tiukkana pitää eikä oikein tahdokaan onnistua. Heltyy tähän karvapalloon aina.

Mutta hei, minkä ihmeen lumen tuo luonto tuonne heitti? Nythän piti olla kevät, mrrh!

Kaikesta huolimatta ihanaista pääsiäisen odotusta.

Vetelys

Minä olen nyt ihan vetelys, olo aivan totaalisen laiskan letkeä. Tosin, saan nyt ollakin sillä loppuosa vuosilomastani, kolme viikkoa alkoi juuri. Nukuin tänään pitkään ja olen sen jälkeen pääasiassa vain haahuillut ympäriinsä sekä hätyyttänyt tiehensä yhden ilmakuvakaupustelijan, joka ei tahtonut uskoa kolmen ilmakuvan ennestään olevan jo tarpeeksi.

Kieputtelin myös viimeisen noista aiemmista värjäyksistä vyyhdille. Sai rassukka kuivua hiukan pidempään kuin muut ja taitaa olla nyt aika lailla sopiva.

Cherry Chocolate

Olo on kyllä aika euforinen, tunne ja ajatus siitä, ettei ole suuria velvollisuuksia hetkeen aikaan, on aika mukava. Lasten kanssa olen luvannut Lintsi-reissun tehdä lähiaikoina ja kuun lopussa teemme koko perheen nostalgisen junamatkan Ouluun, syntymäkaupunkiini. Olemme hotellissa yötä ja junalla takaisin. Nykyajan lapset eivät samaan tapaan tule tutuksi esimerkiksi juuri junamatkailun kanssa, kuten vaikkapa minä pienenä. Odottavat jo kovasti matkaa ja onhan se varmasti jännittävää. Ei elämässä aina tarvita kovin suuria ja massiivisia juttuja, jotta elämyksiä saisi. Tosin loppulaskua tuosta Oulun reissusta ynnätessäni totesin, että samalla summalla varmasti tekisi jo melkein lyhyen etelänreissun ulkomaille. Kotimaan matkailu on yllättävän kallista.

Hiukan viilenneen ilman myötä taidan suunnata ulos minäkin, leppoisaa viikonloppua kaikille!

Jippiaiee..

Viimeinkin jotakin valmistakin.

Muistatteko tämän vyyhdin, vasemmanpuoleisen?

Kerin sen taannoin kerälle ja aloitin tikutuksen ja tänään sitten viimein sain valmiiksi: sukat!

Yllättävän järkevästi käyttäytyi, vaikkakin hienoista läikittymistä on havaittavissa. Vaan ei haittaa ainakaan minua. Lanka on ihanan pehmoista Schoppelwollen 100%  Life Style merinoa eikä todennäköisesti kestä loputtomiin, mutta nautimme niin kauan kuin kestää. Mieluummin pehmoista merinoa lyhyesti kuin karheaa sekoitetta loputtomiin. Ja - saanpahan ilon neuloa jälleen uudet sukat.

Neulomista on luvassa ensi viikollekin sillä pidän nyt yhden kesälomaviikoistani, olo alkoi tuntua sen verran uupuneelta, että pieni tauko on enemmän kuin paikallaan. En siis ota stressiä nurkista syöksähtelevistä villakoirista enkä edes muurahaisista, jotka ilmeisesti ovat kyllästyneet matalaan maamajaansa ja pyrkivät meille.

Aurinkoa tulevalle viikolle, jokaiselle.