Kupponen kuumaa ja herkuttelua

Sunnuntait ovat niitä laiskanletkeitä päiviä minulle, jolloin kieltäydyn kerrassaan sinkoilemasta minnekään ellei ole lähes elämästä ja kuolemasta kysymys. Minimissäänkin sinkoilun aiheen on oltava itseäni miellyttävä. Itsekästä, eikös vaan, mutta ainakin oma arkeni niin kotona kuin työssäkin on niin muiden auttamiseen ja "palvelemiseen" sidottua, että yksi päivä viikosta itsekkyydelle ei varmaankaan ole liikaa.

Istuskelin siis höyryävän kahvikupillisen äärellä ja kieputtelin tuoreet väriherkut vyyhdeille. Oli niin laidasta laitaan värejä, ettei tarvinnut edes suklaata kahvin kaveriksi. Visuaalinen herkuttelu riitti tällä kertaa.

Ja koska aivoni juuri nyt lyövät jo lähes tyhjää värien suhteen ja itse herkästi keittelee aina niitä samoja keitoksia, niin auttakaahan vähän: kertokaapa ja ehdotelkaa mukavia väriyhdistelmiä taikka vain solideja versioita. Tähän on hyvä samalla yhdistää ihan ihkaensimmäinen blogiarvontakin. Arvon ihan satunnaisotannalla ehdottajien joukosta voittajan, joka saa palkinnokseen tämän kirkkaanlimesolidin sukkavyyhdin:

Aikaa osallistua on syyskuun loppuun asti. Ja muistattehan keksiä itsellenne nimimerkin tunnistamisen helpottamikseksi. Onnea matkaan!

Arki nielaisi bloggarin

Juu, näin siinä on tainnut käydä. Pää kolmantena jalkana on ryntäilty joka suuntaan eikä kotona jaksa juuri muuta kuin pakolliset tehdä. Perjantaina ja eilen menin todella aikaisin nukkumaan ja silti olisin varmaan ollut juurikin samannäköinen kuin Kosti tässä alla

Käsityöt ovat olleet tästä johtuen hiukan toisenlaisia kuin yleensä ja niitä onkin vuorostaan tehnyt Miehekäs.

Kalusto on työtoveriltani ja rakkaalta ystävältäni. Ei rontti huolinut mitään korvausta. Mieheke siveli pintaan ruskeaa puuöljyä ja ovat taas kuin uudet. Entiset paksuista tukeista tehdyt olivat aivan kaatopaikkakuntoon kerenneet eikä niitä kannattanut enää kuntoon laittaa. Näillä pärjätään taas ainakin muutama vuosi.

Pihakeinu tuli sijoitettua suuren vihreän vaahteran juureen ja linturyökälekin on näemmä ennättänyt jo päälle kakkia. Kuvausreissustani tuli hauska sillä Valtsu se heti puskasta kaveriksi ennätti. Puskemisesta ei ollut tulla loppua ollenkaan.

Vaan antoihan tuo vielä viimeisenkin kuvan sentään ottaa. Kun nyt vauhtiin päästiin niin aloitettiin käsittelemään kuistejakin tuolla mainiolla öljyllä.

Niin se on tosiaan syksy tullut, pelargonia vielä sentään sinnittelee - kylmästä huolimatta.

Kutimetkin sentään kyllä vielä kilkkaavat, tosin verkkaiseen tahtiin juuri nyt ja ainoastaan ajanpuutteen vuoksi. Siksi olikin pitkästä aikaa mukava laittaa väripata porisemaan, mutta niistä sitten taas ensi kerralla.

Nyt on mukava mennä sytyttämään kynttilä ja lämmitellä grilli vielä kesän viimeisen kerran?

Heinäpellon reunassa

Tänään teimme nostalgisen lounasretken. Pakkasimme kahvit, mehut ja eväsleivät mukaamme ja hyppäsimme lasten ja Annin kanssa autoon. Matkamme vei muutaman kilometrin päähän heinäpellon reunaan, Miehekäs siellä niitti heinää nurin ja menimme sinne lounas/evästaukoa viettämään, oikein mukavaa heinäkärryn reunalla puputtaa. Sen verran tuuli, ettei paarmoja eikä muitakaan ikäviä pörriäisiä näkynyt.

Sain tänään myös valmiiksi ensimmäiset hullutussukkani. Novitan Marjaretkeä taitaaa lanka olla ja Neiti Nökö nämä jalkaansa saa.

Tänään on herkuteltu muutoinkin niin, että vatsani huutaa pullottaa ihan pinkeyttään ja yleistä ahdistustaan.

Näille seuraaville pitäisi jo melkein perustaa oma katsomonsa (lue bloginsa), mutten jaksaisi kuitenkaan montaa eri blogia päivitellä ja tahdon nämä jonnekin muistiin ja säilöön, joten joudutte kestämään.

Löysin tuolta Saukkolan Supermarketista vielä valkoista 7V:aa ja niinpä laitoin keitokset taas porisemaan.

Ylin ja alempi oikealla ovat kuvissa oikean värisiä, mutta tuota vasenta alhaalla ei saanut mitenkään oikeaksi, on siis sellaista tummaa purppuran liilaa, syvää metsänvihreätä ja tummaa petroolia. Välillä tuo kuvaaminen on melkoisen tuskaista, kerrassaan.

Nyt taidamme suunnistaa saunaan, näin heinätöiden aikaan se lämpiää harva se ilta.