Vihreää kultaa

Vihreää kultaa-sukat

Lanka on Schoppelwollen Admiral Ombrea ja koko 39/60s., malli hyvin tylsä tavis kärjestä aloittaen ja italialaisittaen lopettaen. Lanka on oikeinkin mukavaa, vaikkakin herkkää halkeilemaan. Minusta tämä on hiukan ohuen oloista ollakseen 100g/420m. Neuloin kuitenkin Knitpicksin Harmonie dpns 2,5mm:llä eivätkä nuo tuntuneet liian paksuilta siltikään. Värit ovat Schoppelin langoissa lähes aina herkkuakin herkummat. Pidän kovasti tuosta pitkästä harmonisesta väriliu'usta. Uudet sukat ovat jo puikoilla - kuinkas muuten.

Reissu miehekkään kanssa oli oikein mukava ja lapset yllättivät iloisesti. Olivat siivonneet lähes koko talon, ihania mukeloisia. Esikkokin on taas kotosalla ja sen kyllä huomaa. Kulkee perässäni koko ajan ja pulina on taukoamaton. Hyvähän se tietysti on, että asiaa riittää. Vaikea uskoa, että joskus oli aika, kun epäiltiin, ettei ryhtyisi puhumaan ollenkaan.

Aurinko paistaa täydeltä terältä ja grilli on kuumana. Nautitaan tästä täysin palkein ja kerätään voimia talven varalla. Aurinkoa teidänkin sunnuntaihinne.

Rähmäkäpälä, kirjaimellisesti!

Totisesti - tänään on hiukan seisottu ja kävelty. Kokonaisen työpäivän verran ja sen kyllä tuntee tassuissa. Kävelen kuin ankka pitkin taloa ja perheellä on hauskaa kustannuksellani. Miksikö näin? No, suuntasin tänään maalta kaupunkiin tapaamaan ystäväkultaa ja voi mitä sainkaan! Ihanan, ihanan Revontulen, juuri minun värini vielä eikä siinä kaikki sillä mukaan oli pujahtanut myös ensimmäinen neulottu tiskirättini. Ystävä taisi ajatella, etten noihin hurahda ollenkaan ellei minua hiukan tuupata. Kiitos kaunein, ihan tippa silmässä tuota huivia kuvasin pihalla, apilat mokomat yrittivät tuolta väleistä tunkea esille, mutta varmasti näette miten upea se on.




Tänään on tosiaan seikkailtu kuin maalaishiiret kaupungissa. Junalla Oulunkylään ja Ogeliin. Sieltä mukaan tarttuivat nämä, suunnitellusti. Eli siis Marks & Kattensin uutta Fame Trend sukkalankaa sekä Zauberballin hekumallinen Crazy-väri. Hankituksi tuli myös kahdet bambuiset Gjestalin sukkapuikot, niitähän ei sukkafriikillä koskaan ole liikaa. Voi taas aloittaa muutamat uudet tuonne koriin, hih! Oulunkylästä suorinta tietä Hakaniemen halliin ja Vihreään vyyhtiin. Siellä osoitin todellista luonteenlujuutta, ei yhtään lankaa. Sen sijaan poistuin Suzannen ruusupuiset ja eebenpuiset sukkikset muassani. Taas saa aloittaa muutamat uudet? Mitä - eikö?



On myös syöty, syöty ja syöty. Tämän lisäksi höpötetty, löpisty, jupistu ja pulputettu mielin määrin. Päivä oli mitä rattoisin, kiitos sinulle vielä L. Vain nämä jalkapohjat mokomat ovat nyt tuplapaksut, mutta viis siitä - oli sen arvoista. Ensi kertaan taas.

Huomenissa suunnataan miehekkään kanssa kuhertelemaan kahdestaan, vuorokausi lomaa katraasta, niin ihania kuin ovatkin, välillä tarvitaan pieni henkäisyhetki ja aikaa kahdestaan.

Oikein leppoisaa ja kaunista viikonloppua kaikille.

Noropuro ja päänsärky

Ensimmäinen esiintyy tässä ja luovutetaan näillä hetkillä ystäväkullalle ravintola Vltavan kulmilla. Tein normaalia kapeamman sillä olen itse huomannut tämän mallisten tulevan paremmin käyttöön kun ovat kapoisia ja pitkiä. Toivottavasti ystävä tästä pitää, myös nuo Toscanan tomaatti-sukat menivät tähän samaan pakettiin yllätykseksi.


Kesän pahin päänsärky taas esiintyy yllä, sonnivasikka joka ei koskaan ole siellä missä pitäisi, häntä eivät pidättele mitkään tunnetut esteet, ei piikkilangat, eivät koirat tai edes sähköpaimenet. Hän on päättänyt olla kotieläin siinä missä kissat ja koiratkin, onneksi ei sentään ole vielä sisälle yrittänyt tai ikkunasta aamiaispöytään mulkaissut. Kerrassaan kapinallinen siis, en viitsi toistaa niitä mitä kauneimpia nimiä, joita miehekäs hänelle on kesän mittaan antanut. Aurinkoa päiväänne, minä olen tämän julkaisuhetkellä turmion teillä lankakaupoilla, tunnustan.

Ah, kesä ja autuus!

Vielä löytyy kukkivia pihalta, eikös tämäkin ole jokin ruusu, upean värinen ainakin. Viinimarjat kypsyvät hurjaa vauhtia ja satoa tuntuu tulevan paljon tänä vuonna. Olen vain aika onneton säilöjä tai mehun/hillon keittäjä. Mutta jospa noita tulisi laitettua edes pakkaseen jonkin verran, ettei ihan pelkkiä variksia ruokittaisi.

Täällä on herätty ajoissa, viety Esikko asuntolaan ja käytetty pienemmät uimassa. Nyt vain olla öllötellään, loma on kyllä aika taivaallinen asia, nyt sitä vasta oikein huomaa kuinka puhti alkoi olla aikalailla poissa. Lomassa varmastikin paras asia on kiireettömyys, ei tarvitse koko ajan olla aikatauluttamassa menojaan ja mikä tietysti kaikkein parasta, on aikaa kilkutella puikkoja ihan niin paljon kuin tahtoo.

Hassu juttu sattui Anni the koirankin kanssa, olemme näihin päiviin uskoneet, että karkaa jos jää yksin pihalle. Mutta eipä karannutkaan. Neiti Nökö ja ystävänsä leikittivät koiraa pihalla ja unohtivat hänet sitten sinne ilman minkäänlaisia kiinnityksia. Siellä tuo koiraneiti istui pihalla surkean näköisenä ja ilme kertoi: "Oletteko unohtaneet minut tänne, sniif..?" En silti lähtisi ihan kovin pitkäksi aikaa luottamaan, että tuossa pysyy ilman valvontaa.