Lääkäritätiä moikkaamassa

Saanko esitellä pikku-Lepakkomme:)

Eilen illalla huomasimme Helmi-ressun silmien rähmivän oikein tosissaan. Aavistuksenhan sitä jo heti silloin noutaessa epäilin ja näin tosiaan sitten olikin. Onneksi oli tälle päivälle varattuna tuo perusterveydentarkastus molemmille, niin Helmille kuin Pellellekin. Ei siis muuta kuin pienet kantokoppaan ja huristeltiin Nummelaan.

Ihana lääkärimme totesi saman kuin me olimme epäilleetkin. Siis, että Helmi on Helmi ja tosiaan uskoi pikku neidin olevan vain sen 8+ viikkoa vanha. Pelle lienee ilmoitetun ikäinen ja tähän nyt viittaisi myös painotkin eli Helmi painoi 750g ja Pelle 1540g. Pienoisemme siis 2 ja 4kk.

Ei korvapunkkeja, Helmillä silmätulehdus, erittäin laihanlaisia, mutta jo nyt pulskistuneet jonkin verran eli ei mitään mitä hyvä ja laadukas kissanruoka ja hellä hoiva ei auttaisi.  Madotus suoritettiin ja madotellaan nyt varmuudeksi vielä muutaman kerran lisääkin. Helmi on antibioottitipoilla viikon verran, Pellen silmät ovat terveet. Mennään sitten hakemaan ensimmäiset rokotukset kuukauden päästä kunhan Helmikin on hitusen kasvanut ja molemmat vahvistuneet ja saaneet kunnon madotuksen vielä toistamiseen.

Lääkärissä käyttäydyttiin niin hienosti, että johan olimme ylpeitä. Vain siinä vaiheessa kun lääkittiin kumpaakin olivat sitä mieltä, että nyt riitti tätä lajia.

Kotiin päästyä sitten maittoikin ruoka ja kunnon riehunta, sitten taas Pelle olikin jo aika uupunut

Hauskaa miten eri luonteisia nämä pienet ovatkaan. Pelle on itse rauhallisuus suurimman osan aikaa, ihan kuin ajaton viisaus jo asuisi silmissään. Hänestä on helppo ottaa tämän kaltaisia kuvia, on paikallaan kuin patsas. Hauskasti tosin pitää häntäänsä. Pojalla kuulemma nikamaepämuodostuma tuolla hännänpäässä, joko satuttanut sen pienenä pentuna tai sitten synnynnäistä. Helmi taas ihan kuin se Aristokattien Marie, aina räpeltämässä jossain ja vauhti sellainen, ettei toivoakaan juuri saada tarkkoja kuvia.

Mutta nyt sitten nukkumaan viikon työ- ja toimintaväsymyksiä pois:)

Pikku pilkahdus aurinkoa

Tosiaan pienen pienen hetken pilkotteli tuolta ilta-aurinko ja Kusti sopivasti haaveili lempipaikallaan.  Voi tätä murua, niin kiltti kollipoika.

ja Helmi sen kuin jatkaa neulomuksiaan. Viime yön juoksenteli Neiti Nökön sukka hampaissaan pitkin poikin eikä malttanut nukkua, hirmuinen meno koko ajan päällä. Pelle on paljon rauhallisempi tapaus. Katselee rauhassa touhoserkkuaan ja taitaa pohtia, että voihan nenä tuon kanssa. Hetki sitten oli huitomassa Pellen pyllyä toisen ollessa siellä missä kuninkaatkin ovat yleensä yksin:)

Tämmöisiäkin tipautin laariin taas pienen erän.

Ihanaista viikon jatkoa teille ja tervetuloa lukijaksi Weba!

Neulojan kissat vai neulovat kissat?

Jo heti kärkeen anteeksipyyntö, että pommitan teitä kissakuvilla, mutta on pakko.

Mitä tästä voisi päätellä?

tai tästä, hih! Pettämätön vainu kisuilla, tuon kokoista jämäkerää ei löytäisi kuuluisa Erkkikään, mutta nämä kyllä.

Ylemmästä kuvasta erottaa myös hyvin kaverusten kokoeron vaikka Pelle siinä hiukan lysyssä istuukin. 

Nyt keskitytään syömään ja kasvamaan ja perjantaina mennään lääkäritätiä moikkaamaan. Tuo ihmisneuloja aikoi meidät myös pestä, hui!

Helmi ja Pelle

Retki kaakkoiseen Etelä-Suomeen on tehty ja arvaahan sen, että kotiin sieltä tultiin kahden pienen karvakorvan kanssa. Emokissoja tuossa talossa oli kolme! Hui! Pentueitakin kolme kappaletta, joista saimme tiedon, että 4kk, 3kk ja 5vkoa iältään. 

Meille oli siis ajatuksena ottaa kaksi poikaa. Näin myös mielestämme katsoimmekin ja kantokoppaan sievästi aseteltiin 4kk Pelle-poika ja 3kk toinen poika, jota kutsuimme Kaapoksi tuolloin.

Kotona sitten katselimme Kaapoa uudelleen tarkasti ja vertasimme Pelleen. On puolet Pellen koosta, joten herää kyllä nyt vankka epäilys, ettei ole vielä kolmekuinen vaan ennemminkin reilu 2kk. Kaiken kukkuraksi Kaapo taitaa olla tyttö. Ristiäiset uusiksi siis ja näinpä me esittelemme Helmin (edessä) ja Pellen (takana).

Ovat niin hellyttäviä nukkuessaan sylikkäin ja Pelle pesee Helmin joka toinen tunti läpimäräksi. 

Suunnistan heti alkuviikosta pienten kanssa eläinlääkärin tarkastukseen, ovat sen verran laihoja ja talossa oli niin paljon kissoja, että tahdon varmistua kunnolla heidän terveydestään. Nyt ainakin saavat kermaviiliä, nappuloita ja kosteaa pentumuonana riittävästi ja hiekkavadin tarkoituskin on tajuttu. Reippaasti leikitään ja kehrätä ja naukua osataan, joten eiköhän tästä Helmikin hyvin lähde kasvamaan isoksi kisuksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille. Ja  Inka - kaunis kiitos tunnustuksesta. Ihana!