Kevät!

Seurasin tässä eräänä myöhäisenä iltapäivänä Kosti-pojan touhuja tuossa takapihalla, keittiön ikkunan alla. Ihmettelin mitä kattipoika niin tiukan vaanivaisessa asennossa kyttäsi. Sitten huomasin perennarisukosta ylväänä astelevan urosfasaanin. Todella upea kaikissa väreissään ja niin pollea kuin olla voi. Huomasi kyllä kissan, mutta laiskan letkeästi asteli alas rinnettä rauhallisesti perennojen keskellä edeten. Kissapoika edelleen perässään. Sitten hävisivät näkyvistäni ja hetken jo ihmettelin päätyikö fasaani paistiksi vaan ehei – sillä juuri sillä hetkellä kaikui pihalta karmea krääkäisy. En ollut muistanut fasaanien päästävän tuollaisia ääniä vaan ei ollut asiasta aavistusta myöskään Kosti-ressulla. Siinä samassa nimittäin sieltä rinteestä pinkoi harmaa katti mahanalus jalkoja täynnä pakoon. Neiti Nökö tuli juuri silloin Annin kanssa etuovelta sisään ja kysyin näkikö Kostia. Näki kyllä – sen minkä ennätti ennen kuin pujahti etupihan pressun alle piiloon. Voi toista, suuri saalistajamme.

Päätin kauniin ilman houkuttelemana lähteä ulos kameran kera ja ihan ensimmäiseksi verannalla osui silmiini tämä turilas. Unisena minua tiiraili ja oli sen näköinen, että menetkös häiritsemästä siitä!

Sitten silmään pisti likainen verannan paneeli ja samalla hetkellä palasi mieleeni unholaan jäänyt ajatus puolilämpimästä verannasta, oi jospa joskus!

Pihalla ihmettelin Valtsua, että mitä on noin varuillaan. Syy selvisi pian - syyllinen rynnisti auton toiselta puolelta täyttä kiitolaukkaa.

Tässä seuraavassa kuvassa tosin oli jo kuin ikinä olisi liikkunutkaan ja tähyili alas pihatielle.

Pitihän nuo marjapensaatkin tarkistaa ja ihan hengissähän nuokin onneksi olivat. Uutta versoa jo puskee esille.

Tässä pari viikonloppua sitten oli Kaapelitehtaalla kierrätystapahtuma ja minäkin sinne ystävän kanssa suuntasin ja katsokaas mikä herkkuinen ihanuus sieltä kätösiin jäi.

Todella kaunis ja näppärä neulatyyny. Olen juuri tällaista tukevaa pöytämallia etsiskellyt ja nyt löytyi.  Kerrassaan söpönen.

Ja koska olen kaino ja perin vieno, esittelen vain yhden - keskeneräisen! Todisteeksi, että jotakin koko ajan pikku pikku hiljaa eteneekin. Tosin tunnustan, että myös eilen värjäyspata porisi kunnolla, mutten taida ihan joka tuotoksilla teitä kiusata. Räikeänroimeita tuotoksia taas, en saa kyllikseni.

Ihana aurinkoinen ilta, siitä pitää mennä nauttimaan vielä hetkeksi.

Uutta uljasta kuuta ja kevät on tullut! Malja sille!