Eilinen päivä kului luonnon ääniä kuulostellessa, ihan koko päivä. Puron solinaa, lintujen kujerrusta ja kun aikansa pötkötteli metsämättäällä, saattoi kuulla metsän eläimiä jahtaavan peikon askelten töminää. Kuulostaa varmaankin omituiselta, ei ole sitä kuitenkaan ollenkaan. Työpäivä toimintojen merkeissä metsämökillä ryhmän kanssa, oikein virkistävää, oikeinkin tervehdyttävää! Tästä voisi ottaa oppia useammastikin, ihan kävisi myös tyky-päivästä kenelle tahansa. Hetki silloin tällöin takkatulen loisteessa satuja keksien ja toisia kuulostellen, voimaannuttavaa jos mikä.
Ja koska puhtia päivän jälkeen riitti, piti sitten kaivaa harakan kattila esille ja uittaa loput liikenevät merinovyyhdit siellä. Tulokset ovat alla nähtävissä:
Tänään olen sitten keittänyt lisää keitoksia. Toinen keitos oli oikein kermainen ja herkullinen kasviskeitto. Raavaat työmiehet tyhjensivät kattilan niin, että juuri ja juuri sain itse enää. En olisi todeksi uskonut, eihän miehet nyt kasviksia popsi, mitä? Toiset keitokset taas sitten niitä samoja väriliemiä lankoja varten, kuvaa myöhemmin, kunhan he kuivuvat. Pitäisikö huolestua, kun puhun langoista henkilöhahmossa, hih?
Nyt lämmittelemme saunaa ja kuuntelemme koiran vienoa kuorsausta. Tuokin jolkotteli pitkin lähimetsiä sielunsa kyllyydestä ja nyt on taju kokonaan poissa. Edes ruoan tuoksu ei herättänyt ja se on jo jotain.
Satujen keksiminen ja tarinoiden kertominen on mitä parhainta ajankulua.
VastaaPoistaPoika ja sen kaveri oli kai ekaluokkalaisia. Pakkasen paukkuessa yli -30 kerroin heille, että silloin joskus kun mä olin merirosvo niin . . . . Ja ne usko sen. Ja nyt taas vuosien päästä samaa juttua puhelin kaverin lapselle, ja hän muistaa mut tätinä, joka on ollut merirosvo! Ihan oikeesti lapset on lapsia uskoo aikansa keijut ja peikot. Annettaisiin vaan lasten olla lapsia eikä vaadita heiltä tietoa ja taitoa liian aikaisin.
Ehkä sitten aikuisenakin osaa olla lapsi kun osaa antaa lapsettaa ja leikkiä.
Voi voi, mulla on monta metsiäistä tervehdittävänä kun menen Huvilalle. Niin ja se Korpin kieli on kanssa opeteltava, toistaiseksi osaan vain syvän kurkku Kroock.
Hihii Kristiina: Meidän tarinat oli ihan aikuisille ja siitä huolimatta peikkoa matkasi jopa HKL:n bussilla ärrälle;) Mutta tosi on, satuja me kaivataan, niin aikuiset kuin lapsetkin, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
VastaaPoistaToinen vyyhti vasemmalta on upea!
VastaaPoista