Kasvavat kohisten

kyllä, nimittäin Pelle ja Helmi. 

Päätin ottaa "pienistä" ajantasaiset kuvat, mutta mitä vielä. Pelle saatiin pysymään suht paikallaan kun Kuopus otti hänet syliinsä, mutta kuten varmaan huomaatte hän ei ollut mitenkään ilahtunut sessiosta. Kukas sitä nyt kun leikit ovat kesken. Pelle on itse rauhallisuus, mutta onneksi aika-ajoin sentään innostuu leikkimään ja riehumaan. Rakastaa kinkkua ja raksuja, ei oikein millään söisi paljonkaan kosteaa ruokaa oli se sitten mitä hyvänsä herkkua. Hänet on pistettävä ruokakupin kanssa toiseen huoneeseen sillä syö niin hitaasti ja antaa toisten ryöstää eväänsä, että muutoin lihotuskuurini on täysin tuhoon tuomittu. Korkeajalkainen hoikka honkkeli tämä poika ja niin lempeä.

Helmi taas - no - katsokaa itse:) 

ja vielä hieman myöhemmin neitiä nukutti aivan armottomasti

mutta kyllä tästä näkee koon, aiemminhan taloon tullessaan pikkuneiti mahtui kämmenelle. Nyt tarvitaan jo kokonainen käsivarsi. Tuo on muuten yksi hänen lempiasennoistaan, pötkötellä jonkun käsivarrella selällään ja ehdottomasti on rapsuteltava masusta samaan aikaan.

Muut ehdottomat suosikkipaikat unosille ovat työlaukkuni, erityisesti ne nahkaiset tai vaihtoehtoisesti villapaitani, jotka on jätetty tuolille tai selkämykselle. Niistä muokataan sopivan mukava pesä, jonne uinahtaa.

Puolet päivästä ollaankin sitten täysi duracell, jahdataan omaa hurjan pitkää häntää ja kun se kiinni saadaan puraistaan tietysti täysillä ja auts mikä parku ja sitten hännän ajojahti alkaa taas alusta. Serkkunsa vastakohta ihan täydellisesti. Neiti Nökö nimittää Helmiä Pissikseksi;D 

Hämmästyttävintä on ollut, että Emppu-vanha herra on aika-ajoin innostunut kovastikin leikkimään pienten kanssa ja karmea rähjämme Kosti puolestaan suhtautuu pieniin hyvin emomaisesti. Nukkuu heidän kanssaan sylikkäin tai pesee antaumuksella. Kusti taas on itselleen ominaiseen tapaan sopuisa ja kaikkien kaveri kuin kuuluisa karavaanari. Repe-kultaa ei taas ole aikoihin näkynyt eikä ole antanut ottaa kiinnikään kenenkään, ei myöskään havaintoja hänestä viime ajoilta. En rehellisesti sanottuna tiedä mitä pojalle tehdä. Olisin hänet pitänyt ihan sisäkissana, mutta Kuopus vahingossa jätti ulko-oven juuri kriittiseksi ajaksi raolleen ja vahdissa ollut vanha kettu tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen.

Täällä ollaan edelleen aika yhden jalan varassa ja särky tuossa puolitunnottomassa on aina hetkittäin tosi rajua. Fyssari jatkuu vielä torstaina ja ensi maanantaina menenkin sitten tapaamaan ortopediäni, katsotaan mitä hän tilanteesta sanoo. Selkä ei vieläkään kestä ilman pötköttelyä päivällä sen puolesta tunnista tuntiin. Kävely ei onnistu ilman vähintään yhtä sauvaa. Aikaa vievää on toipuminen se on tunnustettava.

Arki jatkuu

Täällä on kuntoutujan arki alkanut ja tänään kävin tapaamassa fyssaria ensimmäisen kerran. Kotijumppaa kolmen varovaisen liikkeen kera ja toistoja 5-15 krt/joka tunnin päästä. Kepit ja tukivyön sain mukaani myös. Kepit koska kävelyni tai oikeammin sen yritys tällä hetkellä vetää lantion aivan kieroon. Heti helpotti kun nuo sauvat sain. Tukivyötä suositteli vain esimerkiksi yli puolen tunnin autossa istumiselle ja vain hetkittäin kerrallaan. Tästä se siis kuntoutuminen nyt alkaa - laiskana ei siis olla saa. Joten hyvällä syyllä aina puolen tunnin päästä ylös ja väripadalle. Sitten taas jumpat ja istumaan. Varsin tehokas kierros siis - tulee melko paljon käpyteltyä näin eikä paikallaan kovin pitkään pääse olemaan. Päivälepo on pakko ottaa tunnin verran, muuten on illalla selkä jo niin väsynyt ja kipeä. Sen huomasin eilen ja tänään onkin sitten ollut sen johdosta kipeämpi päivä. 

Sairaalassa ollessani tulin todistaneeksi, että puolittain selällään onnistuu ainakin sukan teko ja virkkaus. 

Siellä nimittäin valmistui Elfin-mohairista salomoninsolmuhuivi. Ihan tuollainen suuri kolmio siis, mutta tässä hieman lähikuvaa hauskasta värien vaihtelusta. Kuljetin mukanani työssä myös ohutta liukuvärjättyä sukkalankaa Fame Trendiä ja aika hauska tulikin.

Virallinen pahiksemme Kosti on yllättänyt meidät kaikki ja ottanut hyvin hoivaavan asenteen pieniä kohtaan. Nytkin hetki sitten pötköttivät sängylläni kaikki kolme ja iso harmaa pesi antaumuksella pieniä. Pakeni kyllä juuri kun olisin kepin ja kameran avulla sinne päässyt, joten kuvaa vain kuorsaavista pikkuisista.

Päiväpeitteetön sänkyni tuntuu houkuttelevan koko katraan välillä sinne. Saan kohta miettiä minne minä päiväunille aion.

Kiitokset kauneimmat teille kaikille kannustavista kommenteistanne edelliseen. Tästä se taas arki siis jatkuu.

Pysähtyminen

Niin, sellainen taitaa olla ainakin minulla nyt edessä. Jouduin torstaina keskiviikkona (edit. täti kävi huonomuistisen tekstejä korjaamassa) kirurgiselle osastolle selkäni kanssa. Kivut olivat niin käsittämättömän kovat, suorastaan infernaaliset. Yötä vasten osastolle hurjan kipulääkearsenaalin kanssa nukkumaan pätkissä. Aamulla sitten kiikuteltiin magneettiin ja sieltähän se syy karmeuteen selvisi. Kaksi alinta selkänikamaa lantiossa rappeutumaa ja kaksin kappalein pullistumia. Painavat hermojuurta sen verran, että vasen puoli on lähestulkoon tunnoton ja särkee armottomasti.

Nyt on sitten edessä  pitkä sairasloma ja kuntoutus, tilannetta seurataan ja toivotaan, ettei tarvitsisi leikata. Kuulemani mukaan 90% pullistumista kuivuu kokoon itsekseen, toivotaan, että nämäkin. Lääkecocktailini on aika näyttävä ja autolla ei tarvitse harkita ajavansa vähään aikaan. Olen tosiaan aina keekoillut polleana hyvällä selälläni ja tässä sitten läpsy vasten kasvoja. 

Ei tässä kuitenkaan parane epätoivoon valua, onhan paljonkin mitä voin tehdä itsekin kuntoutuakseni. 

Keskivartalon lihaksisto hyvään kuntoon, niin selkäkin voi paremmin, eikös vaan?

Mutta unohdetaan hetkeksi ikävät asiat, katsokaas millaisen harmittavan epätarkan kuvan sain Helmistä.

Yllätetty viime viikolla lattialle hetkeksi laitetusta pestävästä kattilasta:)

Siellä se neiti pylly pystyssä touhuaa pahanteossa.

Voihan noidannuoli!

(Kuva lainattu terve.fi - sivustolta)

Ristiselkäni tuolta vasemman pakaran päältä on kiukutellut heinäkuun lopusta asti ja nyt sitten taas, grrhh!

Kävin työpaikkalääkärillä ja väänsi, käänsi, tökki (auts) ja pisteli vaikka mihin suuntaan. Aika pahaa porua pidin siinä tutkittaessa, ei muu auttanut sillä sattui tosiaan. Kuulemma noidannuoli ja nyt sitten ensin röntgeniin ja sitten 15 x  fysioterapiaa. Yritti tuo kirjoittaa sairaslomaakin, mutten kyllä huolinut sillä eihän tämä makaamalla tosiaan parane. Töissä vaan pitää muistaa kammeta ylös tasaisin väliajoin ja lähteä käpsyttelemään. Kai se on hyväksyttävä, ettei vanhuus tule yksin eikä ainakaan ilman vaivoja:)

Täytyy ryhtyä jumppaamaan ja huoltamaan tuota keskivartalon lihaksistoa kyllä oikeasti. 

Nyt sitten viemään tätä sylivauvaa (Helmi) nukkumaan. Himppu, kasvaa ihan liian nopeasti nämä pienet, voi!

Edit-täti tuli kyselemään seuraavaa:  Knit Prolta on tullut nuo ihanat värilliset koivuiset sukkapuikkosetit Dreamzit, mutta en tee mitään setin muilla ko'oilla (miten ihmeessä tuo kirjoitetaan) yli 4mm ylöspäin. Tietääkö kukaan onko vastaavia myynnissä irrallisina?