Lankarakkautta

Olen varmasti täällä blogissakin kerran jos toisenkin todennut sen, että olen toivottoman hidas neuloja ja virkkaaja. Tämä ei johdu siitä, että jotenkin olisin hidas neulomisessa yleisesti vaan enemmänkin siitä, että ihastelen ja silittelen neulepintaa ja ihailen syntyviä värejä ja kuvioita. Jään siis turhan uein vain ihastuneena tuijottamaan ja vajoan jonkinlaiseen lankanirvanaan. En edes yritä olla toisenlainen sillä minulle nämä kädentaidot ovat rakastakin rakkaampi harrastus ja jos sitä pitäisi jotenkin pakosti vääntämällä ja suorittamalla tehdä niin eihän siitä mitään iloa irtoaisi eikä se enää mielekästäkään olisi. 

Mistäkö tämä ajatus jälleen mieleeni tupsahti?

No, näitä Esikon 42-kokoisia sukkia 2mm puikoilla tehdessäni. Lankana on Schoppelwolle 6ply:tä ja se on kerrassaan ihanaa lankaa.

Minulla on noissa silmukoita yhteensä 64 ja jos ihmettelette miksi neulon noinkin pienillä puikoilla niin se johtuu vain järjettömän löysästä käsialastani. Toinen syy on, etten voi sietää löpryjä sukkia käytössä ja kun neulon ne riittävän tiiviinä jo heti alkuun niin se ehkäisee tehokkaasti tuota löystymistä. Olen luvannut nämä mussukalle synttäreihin mennessä eli marraskuun alkuun minulla on aikaa. Eiköhän tässä onnistuta ihan hyvin.

Tässä sitten toinen alue, jonne kädet tahtovat vilahtaa tämänkin tästä. Kesken neulonnan alkoi tehdä mieli vaaleanpunaisia ballerinahelmikorvakoruja ja nehän piti sitten pikaisesti tehdä.

Hopeiset koukut näissä. Suloinen pallopäinen korupiikki ja kiedottu varmistus helmen juuressa, eivät pääse suloisuudet niin helposti tippumaan. Tunnustan, että näitä kyllä syntyi useammatkin, joten laitan ainakin yhdet myös tuonne kotikirppikselle/blogikauppaan (siellä yläpalkissa välilehti, josta sinne pääsee).

Olen myös pohtinut kisujen ravitsemusta viime aikoina. Hehän syövät Canaganin raksunappuloita, mutta koska Pelle kärsii herkästi ummetuksesta niin en anna nappuloita kovin hirmuisesti. Vain kerran päivässä satsi ja niitä ei ole jatkuvasti saatavilla. Pelle vain söisi kaikki ja muut jäisivät ilman. Meillä siis syödään kosteita ruokia eli märkäruokia pääasiassa. Olen noita ostanut niin Zooplussalta kuin ihan marketistakin. Bozitaa olen pikkutetroina ostanut maisteluun nyt enemmän ja onneksi tuntuvat maistuvan eli niitä varmaan sekä Whiskasia tilailen sieltä jatkossa enemmän hiekkakuorman mukaan. Meillehän tulee Postnordin kuljettamana kuorma Sanicatin hiekkaa kahden kuukauden välein. Se on meillä toiminut parhaiten tällä laumalla. Siinähän sitä samassa kuormassa tulisivat sitten ruoatkin. Kuskipoika on jo niin tuttu ja tottunut toimituksiin tänne, että pudottaa nuo vain tuohon ulko-oven viereen penkille ja pikaisesti rimpauttaa ovikelloa merkiksi, että tulivat nyt. Jos en ole kotona niin soittaa perään ja varmistaa, että voiko jättää. Tosi kiva kaveri ja hyvää palvelua. Minähän en voi kuvitellakaan kantavani tälle karavaanille hiekkasäkkejä tai laatikoita tuolta kyliltä. Osasyy tuohon Sanicatin käyttöönkin on se, että se tulee 6l laatikoissa, joissa on päällä näppärä kantokahva ja sivussa kaatonokka, josta on helppo aina hiekkaa kaataa lisää laatikkoon. Tuo on myös minulle kohtuullisen helppo kanniskella kerrosten välilläkin vaikka olisin käsivaivaisena kuten usein valitettavasti olen.

Neela ja Pipsa tässä hiekkavahteina kun Kuopus Kepponen oli nostanut hiekkalähetyksen sisään. Kuopus myös nämä aina minulle avuksi purkaakin. Meillä näitä säilytetään työtason alla olevassa tyhjässä tilassa, kolme rinnakkain aina ja kahdessa kerroksessa. Nytkin siellä on siis 12 laatikkoa eikä mitenkään ongelmaa, että olisivat tiellä. Helppo myös purkaa sieltä aina yksi uusi käyttöön.

Nyt lienee viisain painella kässyn ääreen takaisin ja säästää teidät enimmiltä jorinoiltani. Ihanaa viikonloppua kaikille.