Kynttilöiden valoon kietoutuneena

Sitä olen täällä tehnyt. 

Olen myös karkottanut yhtäkkistä pimeyttä jouluvaloilla. Sitä ne nimittäin minulle ovat, eivät kausivaloja tällä kertaa. Tosin meillä poltellaan vaan paristokynttilöitä ja ikkunallakin ovat paristokäyttöiset tähdet. Meillä nimittäin asuu tuo nuorisotrio kissamaakareita. He ovat höpönä kaikenlaisiin johtoihin ja niiden pureskeluun. En siis ota riskejä - kaikki vaan paristoilla mitä voi saada.

Velmu kehittää tätä nykyä melkoista kauluria jo. Taitaa turkki olla muhkeimmillaan hänellä vasta vuoden päästä. Näin luulen, nythän tuota ikää on vasta reilun kaksi vuotta.  Velmu tykkää nykyisellään noutaa palloa kuin pieni koira.

Neela Nellukkaa on vaikea nykyisin saada kuviin sillä on niin liukas liikkeissään. Tässäkin sinkoillaan ties minne. Neiti on hoikkanen kuin mikä, ei näy syömiset tässä ruodossa vaikka leikattu onkin. En nyt ole punninnut, mutta uskon painon olevan vain vähän päälle 3 kiloa jos sitäkään. Tosin hyvähän se näin päin lienee, ettei liian pulska ole.

Korujakin olen neuleiden ohella muutamia tehnyt.

Kotimaisesta korutarvikkeita ja hopealankoja myyvästä liikkeestä ostan hopealankani ja teen enimmäkseen jo itse koukkuni. Samoin ebaystä olen ostanut sitten kullattuja ja ruusukullattuja koruvaijereita. Niistä kysyinkin myyjältä sitten nikkelin osuudesta metalliin ja sain vastauksen, että täyttä nikkelittömyyttä ei lupaa, mutta täyttävät EU:n säädökset siitä, että pitää olla alle 0,05% tuo pitoisuus. Niinpä tein itsestäni koekaniinin ja tein ruusukullatusta kuparilangasta koukut ja korut ja laitoin korviini kaksi päivää sitten.

Nämä tässä siis, ihan perus hoop-tyyliset renkaat koukussa. Koruvaijerin vahvuus on 0,8mm ja pakotin ne kunnolla. Käytössäni siis on koruvasara ja alasin. Siitä nuo pienet jäljet vaijerin pinnassa. Nylonkärkinen vasara vielä hankintaan, ettei jää jälkiä. Mutta näissä se oikeastaan on ideanakin, etteivät ihan sileät ole. Nämä ovat halkaisijaltaan n. 2,8cm 

Kuinkas sen testin sitten kävikään? Ei tunnu ainakaan vielä korvissa mitään oireita eli olen varovaisen tyytyväinen, että uskallan näistä koukkuja tehdä myös. Hopeaa raaskin kyllä ostaa, mutta kultalankaa en oikein kyllä.

Tässä vielä toisetkin tuosta ruusukullatusta vaijerista. Hieman ovat isommat ja kokoa on sen 3,5cm näissä.Näissä on koristeena 4mm makeanveden helmiä.

Kyllä täällä vielä neulotaankin ja virkataan. Vielä rypistys ja sitten saan Nökön peiton valmiiksi. Se menee joulupukin pakettiin, joten täytyykin ahkeroida.

Mitenkäs te muut, oletteko ihan tuskissanne pimeän vuoden ajan kanssa?

Touhupeikko täällä moi!

Olen ollut reipas tyttö vaikka itse sanonkin. Kaikenlaista pitkään tehtävälistalla ollutta on tullut tehdyksi pois ja pikkuhiljaa alkaa vaatekaapissakin olla se tilanne, että kaikki itselle tarpeeton on tullut myytyä pois kirpputorilla. Hyvä niin, onhan se parempi nekin euroset käyttää muuhun hyödylliseen ja kaappeihinkin tulee mukavasti lisätilaa näin.

Mutta olen minä näperrellytkin vaikka mitä

Tässä loppusilausta eli avainrenkaita vailla unisiepparit. Osat olen toki osan valmiina tilannut, mutta sitten tuunaillut mieleisekseni. Tahtoisiko joku tuosta yhden omakseen? Kolme noista on vapaalla jalalla ja kotiutuisi luoksesi 5e hintaan kotiin toimitettuna 2lk kirjeenä.

Tänään töitäni on vahtinut tämän näköinen assari

 

Rontti-Pelle olisi ihan tunnin välein raksuja vailla ja kun ei saa niin tuohon läheisyyteenhän hän sitten itsensä sijoittaa, jottei vaan menisi raksujen anto ohi suun. Saa kuitenkin vain kerran päivässä ne ja tässäkin raksut ovat jo massussa. Samoin aamulla syöty kosteakin ruoka. Pelle on nyt reilut 4 vuotta vanha. On huhtikuussa syntynyt ja ihan komea kollihan tuosta meidän höntistä on sukeutunut. Mitä nyt juuttuu helposti oppimiinsa asioihin ja esimerkiksi tuo raksuinnostus on niin infernaalista, että välillä yrittää minua kynsiäkin reidestä kun ei saa ja olen häntä huomioimatta. 

Keskeneräisiä töitä minulla on tällä hetkellä neljä ja niistä kaksi tässä

Eli siellä pilkottaa Neiti Nökön peitto 2/3 - valmiina ja Esikon sukat, joista toinenkin sukka on nyt kohta puolivälin etapilla. Edetään siis kyllä vaikka välillä epätoivoiselta vaikuttaisikin. 

Niin, eikä se estä uusienkaan suunnittelua, merkkasin jo osan valmiiksi

Aika monta merkkilappua siellä, köh!

Pujottelin muuten taas Huutonet-kauppaankin 

lisää korvakoruja. Nuo ovat niin ihania postitettavia, kun niitä kulkee 1,10e 2lk kuluilla kirjeenä kolmetkin samassa. Ei tule kulut kalliiksi eivät:)

Nyt jatkamaan taas näperryksiä, jospa jatkaisin niitä sukkia. Voisin myös etsiä jostakin Esikon toivomaa lahjaa, 500-palaista avaruuspalapeliä.

Näkyillään ihanaiset taas. Yritän olla aktiivinen täälläkin paremmin kuin aiemmin.

Ihanaakin ihanampia fluoriitteja

Sain maailmalta ihanaakin ihanampia fluoriitteja ja hetihän niitä piti koruihin sijoittaa

Tein kolme erilaista korvakorut+kaulakoru-settiä.

Näissä oli kahta väriä, vedenvihreää ja purppuraista violettia. Hopeiset koukut ja myös tuo ketju.

Näissä siten pelkästään purppuranvärisiä fluoriitteja.

Ja näissä vedenvihreitä. Kauniita vaikka itse sanonkin. Nämä kyseiset melko suuria kiteitä. Korun riipusosan korkeus n. 1,5cm.

Korukivet tai niinkuin ennen taidettiin sanoa puolijalokivet ovat todella kauniita. Onhan toki myös niinkin, että melkein kivestä kuin kivestä saa äärimmäisen kauniita kappaleita hiomalla se kauneus esiin. Minä ainakin myönnän hurahtaneeni niihin ihan täysin. Samoin hopealangan käsittelyyn ja siitä tehtyihin koruihin.

Nämä minä laitoin tällä kertaa Huuto.nettiin 

 

Sadepäivänä on hyvä...

..iskeä näppinsä pitkästä aikaa väripataan.

Pitkään kaapissa pyörineet Villet muuttivat väriään. Mielessäni tanssin sambaa Brasilian rannalla ja kurnutin kilpaa sammakoiden kanssa kaislikossa. 

Tulisikohan noista vaikka sukkia lapsosille syksyksi - Esikko varmaan ainakin esittää heti mielipiteensä asiasta.

Sitten voi antaa sisäisen lapsosensa astua esiin ja tekaista vaikka tämmöiset

Ensimmäistä kertaa muuten uusin reseptin oma kanta-palvelussa ja jäin ihmettelemään sitä, ettei siellä pysty jättämään samalla reseptin uusivalle taholle minkäänlaista viestiä, edes lyhyttä. Tuokin lääke oli nimittäin sellainen kipulääke, jota on minulle määrätty vain silloin tällöin tarpeisiin ja koviin kipuihin. Niinpä olisin halunnut hieman selitystä mukaan laittaa. Ei tuo nyt sitten näköjään estänyt uusimista kun tänään jo tuli viesti, että oli uusittu.  Hyvä niin sillä lääkäriaikaan on vielä pari viikkoa ja on paljon turvallisempi olo olla, kun tietää kaapista löytyvän sen tujummankin särkylääkkeen mikäli tilanne yhtä pahaksi rangan kanssa menee kuin reilu viikko sitten. Mikään ei ole niin hirmuista kuin herätä yöllä kestämättömään kipuun ja sitten ei olekaan mitään mikä helpottaisi edes vähän.  Myötätuntoinen ajatukseni kaikille niille, jotka todella kovien kipujen kanssa pysyvästi taistelevat. Olen toki itsekin kipukroonikko, mutten sentään 24/7 ihan tasolla 10+.

Kisut ovat sadepäivän ottaneet äärimmäisen rennosti

Kermakakkuprinsessa näin

ja äitinsä Helmi Höppönen näin

Hassuja tämän kesän ilmat, äsken vuorostaan paistoi kauniisti ja nyt hetkeä myöhemmin lähes pilvistä. Ota tuosta nyt sitten selvää, heh.

Lankarakkautta

Olen varmasti täällä blogissakin kerran jos toisenkin todennut sen, että olen toivottoman hidas neuloja ja virkkaaja. Tämä ei johdu siitä, että jotenkin olisin hidas neulomisessa yleisesti vaan enemmänkin siitä, että ihastelen ja silittelen neulepintaa ja ihailen syntyviä värejä ja kuvioita. Jään siis turhan uein vain ihastuneena tuijottamaan ja vajoan jonkinlaiseen lankanirvanaan. En edes yritä olla toisenlainen sillä minulle nämä kädentaidot ovat rakastakin rakkaampi harrastus ja jos sitä pitäisi jotenkin pakosti vääntämällä ja suorittamalla tehdä niin eihän siitä mitään iloa irtoaisi eikä se enää mielekästäkään olisi. 

Mistäkö tämä ajatus jälleen mieleeni tupsahti?

No, näitä Esikon 42-kokoisia sukkia 2mm puikoilla tehdessäni. Lankana on Schoppelwolle 6ply:tä ja se on kerrassaan ihanaa lankaa.

Minulla on noissa silmukoita yhteensä 64 ja jos ihmettelette miksi neulon noinkin pienillä puikoilla niin se johtuu vain järjettömän löysästä käsialastani. Toinen syy on, etten voi sietää löpryjä sukkia käytössä ja kun neulon ne riittävän tiiviinä jo heti alkuun niin se ehkäisee tehokkaasti tuota löystymistä. Olen luvannut nämä mussukalle synttäreihin mennessä eli marraskuun alkuun minulla on aikaa. Eiköhän tässä onnistuta ihan hyvin.

Tässä sitten toinen alue, jonne kädet tahtovat vilahtaa tämänkin tästä. Kesken neulonnan alkoi tehdä mieli vaaleanpunaisia ballerinahelmikorvakoruja ja nehän piti sitten pikaisesti tehdä.

Hopeiset koukut näissä. Suloinen pallopäinen korupiikki ja kiedottu varmistus helmen juuressa, eivät pääse suloisuudet niin helposti tippumaan. Tunnustan, että näitä kyllä syntyi useammatkin, joten laitan ainakin yhdet myös tuonne kotikirppikselle/blogikauppaan (siellä yläpalkissa välilehti, josta sinne pääsee).

Olen myös pohtinut kisujen ravitsemusta viime aikoina. Hehän syövät Canaganin raksunappuloita, mutta koska Pelle kärsii herkästi ummetuksesta niin en anna nappuloita kovin hirmuisesti. Vain kerran päivässä satsi ja niitä ei ole jatkuvasti saatavilla. Pelle vain söisi kaikki ja muut jäisivät ilman. Meillä siis syödään kosteita ruokia eli märkäruokia pääasiassa. Olen noita ostanut niin Zooplussalta kuin ihan marketistakin. Bozitaa olen pikkutetroina ostanut maisteluun nyt enemmän ja onneksi tuntuvat maistuvan eli niitä varmaan sekä Whiskasia tilailen sieltä jatkossa enemmän hiekkakuorman mukaan. Meillehän tulee Postnordin kuljettamana kuorma Sanicatin hiekkaa kahden kuukauden välein. Se on meillä toiminut parhaiten tällä laumalla. Siinähän sitä samassa kuormassa tulisivat sitten ruoatkin. Kuskipoika on jo niin tuttu ja tottunut toimituksiin tänne, että pudottaa nuo vain tuohon ulko-oven viereen penkille ja pikaisesti rimpauttaa ovikelloa merkiksi, että tulivat nyt. Jos en ole kotona niin soittaa perään ja varmistaa, että voiko jättää. Tosi kiva kaveri ja hyvää palvelua. Minähän en voi kuvitellakaan kantavani tälle karavaanille hiekkasäkkejä tai laatikoita tuolta kyliltä. Osasyy tuohon Sanicatin käyttöönkin on se, että se tulee 6l laatikoissa, joissa on päällä näppärä kantokahva ja sivussa kaatonokka, josta on helppo aina hiekkaa kaataa lisää laatikkoon. Tuo on myös minulle kohtuullisen helppo kanniskella kerrosten välilläkin vaikka olisin käsivaivaisena kuten usein valitettavasti olen.

Neela ja Pipsa tässä hiekkavahteina kun Kuopus Kepponen oli nostanut hiekkalähetyksen sisään. Kuopus myös nämä aina minulle avuksi purkaakin. Meillä näitä säilytetään työtason alla olevassa tyhjässä tilassa, kolme rinnakkain aina ja kahdessa kerroksessa. Nytkin siellä on siis 12 laatikkoa eikä mitenkään ongelmaa, että olisivat tiellä. Helppo myös purkaa sieltä aina yksi uusi käyttöön.

Nyt lienee viisain painella kässyn ääreen takaisin ja säästää teidät enimmiltä jorinoiltani. Ihanaa viikonloppua kaikille.

Sataa sataa ropisee

Viime päivinä on tosiaan sadetta piisannut oikein reilulla kädellä.

Mutta niiden välillä onkin sitten paistanut mitä kauneimmin. Samalla kun olemme Helmi-rouvan kanssa pidelleet sadetta olen virkannut Nökön peittoa, neulonut Esikon sukkia ja tehnyt taas kasapäin korvakoruja lisää. Myös suloisia kaulakoruja olen tehnyt. Pukkailen niitä tuonne kotikirppikselle ehtiessäni. Sinnehän siis pääsee tuolta otsikon alta välilehdeltä.

Mutta voisiko seuralaisellani olla mietteliäämpää katsetta.

Helmistä on muuten tullut nyt ikävuosien karttuessa hieman herkemmin stressaantuva. Huomasinkin, että pentujen syntymän jälkeen on varmaan rouvakisu jäänyt liian vähälle huomiolle ja olenkin jakanut ekstrapaljon huomiota hänelle. Se onkin auttanut kovasti ja Helmi on selvästi rennompi nykyään. Tuleekin monesti tuohon viereeni pöydälle kun koneella istuksin enkä häntä henno siitä pois ajaa vaikka en oikein sulatakaan kissoja pöydillä. Helmi on aina vaan pikkuinen kooltaan ja häntä ei aina uskoisikaan mammakisuksi tätä joukkiota katsellessa. 

Mutta mitä nautinnolliimpia loppukesän päiviä sinulle lukijani.