Unelmapehmo ja hötönhöttö

Näistä kahdesta on loma tähän asti koostunut.

Näin jokin aikaa takaperin Kalastajan vaimon blogissa ihanaisen beanien ja sellainenhan oli aivan pakko saada puikoille sillä tuo malli näytti jopa siltä, että voisi tähänkin guuppaan jopa mallata. Pistinpä siis tilausta vetämään Rowanin Angora Hazelle. Neljä kerää kotiutin tätä unelmaisen pehmoista ihanuutta ja yksi on nyt siis neuloutunut valmiiksi beanieksi. Toinen harmaa ja kaksi muun väristä odottelevat vuoroaan ja aivan varmasti niistä tulee samanmoiset sillä tämä on lähdössä lahjaksi.

Söpöstely-Beanie 

Malli ja ohje: Kalastajan vaimo-blogista täältä

Lanka: Ohjeen mukaisesti Rowan Angora Haze, harmaa nro 529

Puikot: 40cm, 60cm ja 100cm Knit Pron pyöröt, 3,5mm.

Silmukoita: Ohjeen mukaan 94

Kenelle: Vielä ei voi kertoa, mutta lahjaksi on lähdössä tämä beanie

Fiilis: Mikä herkku ja pehmo. Ihanan helppo ja nopea tehtävä. Tehkäähän tekin.

Toinen on jo muuten puikoilla:)

Mitäs se hötönhöttö sitten on?

No, tätä tietenkin eli juuri dipattua villaa. Yritän taas ehtiä värttinäkehruutakin harjoitella, jottei tähänastiset taidot ihan unhottuisi.

Ihan vielä ei olla kamuja sähkörukin kanssa, mutta värttinällä onkin hyvä ensin harjoitella ja kohta sitten taas otetaan uutta kontaktia Jörön kanssa (sähkörukki sai uudiskasteen vastoinkäymisten jälkeen)

Nyt taidan suunnata suklaarasialle. Masu onkin jo herkkuruokaa pullollaan, joten pieni suklaajälkkäri ei liene pahitteeksi.

Lauantai-illan treffit

Juu-u, sellaiset minulla on.

Nimittäin tämän ihanaisen Urhon kanssa

Tässä siis tuore perheenjäsenemme Urho. Hän edustaa Ashford-lajiketta:) ja saapui luokseni briteistä sillä valitettavasti vaikka kotimaisia kauppoja tahtoisinkin aina ensisijaisesti kannattaa niin useampi sata euroa hinnassa tuntuu kyllä ainakin minun kukkarossani.

Nämä puolestaan ovat rukin ruokaa ja niistä toivottavasti syntyy nättiäkin nätimpää lankaa. Vasemmanpuoleinen on Villavyyhdistä, aivan ihanaa Corriedalea ja oikeanpuoleinen värjäämääni Polwarthia. Oi onnea!

Oikeastaan minulla on tuolla vielä näitäkin tärkemmät treffit sillä pöytään on katettu suklaakakkua ja kahvia. Kaksi vanhinta lapsosta nimittäin täytti viime viikolla 16 ja 17. Minun pieneni, minne se aika katosi? Nyt siis kakkua syömään ja rakkaita halimaan.

Ihanaista lauantaita teille lukijani.

Huurteisen aamun ilot

Teemalla - pienistä iloista suuret purot - on täällä kuvattu kaikenlaista.

Kuurankukkaa tietysti pihalla

Erästä kylmänhörhöä, myöskin pihamaalla.

Tietysti myös kehruita, joista luonnonvalkoinen on bfl:ää, turkoosi todennäköisesti merinoa ja luumuruskeasekoitus shetlanninlammasta alpakalla suhteella 80/20.

Värttinän kanssa tehtyjä nuo värilliset ja luonnonvalkoinen neulojaystävän sähkörukilla harjoiteltu.

Pikkuhiljaa edistyn, mutta kovin taidelankaa vielä muistuttavat. Toivottavasti joskus voinkin sitten todeta, että ikävä niitä taidelankoja, kun pelkkää ohutta syntyy.

Mielenkiintoinen seikka itselläni on se, että kun kehruukurssin opettaja suositteli alapainotteista keskipainoista värttinää aloittelijalle, niin sillä en saanut kunnon liikettä aikaiseksi, mutta Louetin yläpainotteisella hieman painavammalla sen sijaan kyllä. Jotenkin saan näillä jäykillä käsilläni paremmin värttinän pyörimään tuolla yläpainotteisella.

Ihastuin kyllä kovasti sähkörukkiin ja sellainen tännekin kyllä räpyläraihnaiselle tulee, se on varma se.

Täällä vietellään yhdistettyä vapaa- ja esikon palaveripäivää ja pikkuhiljaa touhutaan. Mukava maanantai välillä tällainenkin. Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin lukijani.

Täysi hurahdus

Ei koskaan ja taas! Minä aina vannon, että minä en ainakaan tuota aio opetella enkä tuohon perehtyä. Jaa - siis mihin niin? No, tähän.

Mitäs ne siinä? Värttinöitä kolmin kappalein.Yksi pikkuinen ja kaunis on häveliäästi tuolla työhuoneessa piilossa.

ja tässä sitten säälittävä ensimmäinen tuotokseni. Etäisesti muistuttaa langantapaista. 

Olin siis jokin aika sitten kehruukurssilla. Siellä vain kävi ilmi, että olen järjettömän allerginen pesemättömälle lampaanvillalle. Koko naamaressu turposi ja olo oli jokseenkin tukala sen jälkeen. Niinpä viimeinen osallistumispäivä jäi minulta väliin. Mutta, onneksi on olemassa muita taitavia kuidun värjääjiä ja käsittelijöitä, joten saahan näitä harjoiteltavakseen. 

Nyt on vain niin, että käteni eivät oikein reuman vuoksi kestä tätä värttinän pyöritystä kovin paljon, joten jos hurahdukseni tätä vauhtia etenee niin on tarkkaan mietittävä, hankinko sähkörukin vaiko tavallisen. 

Nyt vain mieli harhailee kaiken aikaa kuiduissa ja väreissä ja .... miten tässä arkea pystyy pyörittämään kun villat ovat mielen täysin vallanneet?

Onneksi Kusti pitää jalat meillä muilla maassa sillä parantumisprosessin tässä vaiheessa alkaa pojan ilme olla jo tämä.

Jalka vaikuttaisi paranevan hyvää vauhtia, vain sitä tassun turvotusta on vielä paljon. Mutta jospa keskiviikkoinen tikkien poisto ja toivottavasti vapautus häkistä auttaisi siihenkin pienen liikkumisen lisääntymisen myötä, toivotaan parasta. Poju on saanut paljon hellyyttä ja herkkuja näinä aikoina. Untakin on taidettu nukkua varastoon koko tulevaksi vuodeksi.

Terkutuksia siis meiltä kaikille, hyvin täällä voidaan.