Lempifarkut ja suklaata taskussa

Hiukan taitaa olla hämäävä otsikko, tunnustan. Tuo on kuitenkin vastikään värjäämäni merinonylon sukkisvyyhdin nimi. Tilaustyö Neiti Nököltä, tahtoo sukat tuosta. Tykkään itsekin, lienee pakko yrittää dippailla toinen samanmoinen, että saan sukat itsellenikin.

Lempifarkut ja suklaata taskussa

Eihän se runosuoneni vielä tähän ehtynyt, ehei. Tämä alla oleva tyttönen on sitten puolestaan Lucy Liu. En mahtanut minkään, mutta tuo näyttelijätär tuli välittömästi mieleeni katsellessani vyyhtiä edessäni.

Lucy Liu

Piha odottaa edelleen haravointia, valitettavan pienen osan olemme ehtineet rapsutella. Kaiken lisäksi Esikko kävi innoissaan pihatraktorillaan levittelemässä tähänastiset keot ympäriinsä, jotta kiitos vain sinulle Esikko-kulta. Mene nyt sitten murmattamaan toiselle, kun ylen innoissaan sanoo tehneensä kaikki pihatyöt kuntoon. Puh, ei lopu hommat ainakaan kesken meiltä.

Havahduin myös tänään huomaamaan, että kesälomani ensimmäiseen jaksoon ei olekaan enää kuin hiukan reilut kolme viikkoa. Siis ihan pian jo, hui kuinka tuo aika nykyään kiitääkään. Ennenkuin huomaankaan olen 90 ja pohdin mihin bingoon sitä tänään suuntaisinkaan.

Äitienpäivää!

Oikein aurinkoista ja kaunista äitienpäivää kaikille äideille!

Minä olen tänään saanut herkutella lasten tekemällä kermakakulla ja myöskin heidän itsetekemällään pizzalla. Nami - tänään ei siis olla oltu ruokavaliolla, mutta en mitenkään voinut kieltäytyä noista, sen verran suuren työn olivat lapset tehneet ja kyllä olikin herkkua!

Kakuttelun ja pizzattelun jälkeen pinkaisimme ulos ja siellähän kevät etenee huikeaa vauhtia.

Raparperi on hyvässä vauhdissa jo sekin

Pihapöydältä löysin jonkinlaisen leppäpirkon, ainakin luulen niin.

Puunrungolta puolestaan sammalta, todella kaunis väri, tuon kun saisi vangittua väripataankin.

Takapihalla seuraani lyöttäytyi komea poikakin.

Puikoilla puolestaan on itsevärjättyä keltaharmaata ja kaupasta ostettua harmaata. Sukkia, mitäs muutakaan. Valmistuvat - sitten joskus. Mutta nyt kupilliselle teetä.

Valoisaa sunnuntain jatkoa teille kaikille!

Luontodokumenttia maalta

Ihana neiti Nökö, oli vaellellut aamulla ja iltapäivällä pitkin poikin taloa ja mantuja ja olikin napannut hauskoja kuvia villieläimistämme. Katsokaas vaikka!

Aamulla lähtiessäni päästin Kostin sisään ja Nökön lähtiessä kouluun löytyi katti patjapussin sisältä näyttäen suurinpiirtein siltä, että älkääpäs häiritkö!

Repe-ressu on ollut hiukan hukassa ilman velipoikaansa ja tavallista paljon seurallisempi. Juuri kun vuorossa olisi ollut silmän puhdistus, otti katti ja pakeni. Aavisti tietysti mitä aiomme.

Annin kanssa lenkillä, joku läähättää pakahtumaisillaan

Eilen olikin jälleen Länskäri-neulojien kuukausittainen tapaaminen. Meitä oli paikalla kuusi ja virkistävää kuten aina. Kiitos teille kaikille paikalla olleille. Ensi kuussa taas uudelleen, seuratkaahan lähiseudun neulojat tuolta blogistamme aikatauluja ja tulkaa ihmeessä mukaan joukkoon rapeaan.

Kummallista on elämä

Kiitos teille kaikille myötäelämisestä ja muista toivotuksista. Lämmittivät kovasti mieltä vaikka tirautinkin monen monta lisäkyyneltä. Tosin puhdistavia ja huojentavia sellaisia.

On se vain niin, että kun nämä eläimet ovat ainakin minulle ihan perheenjäseniä ja varsinkin tuo Valtteri hiukan muita enemmän minun kattini, niin ottaahan se sydämeen ihan tosissaan. On pitänyt yrittää nieleskellä moneen otteeseen kyyneleitä lasten edessä, etten ryöpsäyttäisi heidän suruaan aina uudelleen esille. Sinällään en yritä siis omaa murhettani heiltä peittää, vain sitä ettei heidän hyvinä hetkinään esille tulisi. Tuntuu niin turhalta onnettomuudelta tuollainen. Mutta minkäs enää mahtaa. Ainakin Valtsu sai elää riemukkaan villit seitsemän vuotta. Metsästää niin jänikset, myyrät kuin hiiretkin. Ruokaa riitti aamuin illoin ja syliä ja rapsutuksia ei puuttunut. Ilon hetkiä ja niitä hauskoja muistoja pitää nyt ajatella vaikka suru puserossa onkin. Onneksi ovat myös nuo muut karvajalat, ihan jo lastenkin takia.

Mutta – elämä jatkuu, näin se on nähtävä.

Lauantaina siis reissasin jälleen Helsinkiin Lilaa tapaamaan. Meillä on aina niin lupsakkaa ja mukavaa ja niin oli nytkin. Syötiin hyvin ja tepsuteltiin siellä sun täällä. Lila oli minulle ja neiti Nökölle tämmöiset ihanat tehnyt.

Kyllä meidän kelpaa. Minä tapani mukaan vein lankaa tuliaisiksi. Lilalla taisi olla niistä puolestaan kuvaa blogissaan.

Minä sain vielä lisäksi nämä ihanuudet.

Ystäväiseni tietää kipeät ranteeni ja näillä tällaisilla onkin ollut kova käyttöaste. Halaus vielä sinne, nämä ovat upean upeat.

Taas kerran olen saanut huomata, että neulominen on mitä parhainta terapiaa. Puikot ovat suihkineet lähes maanisesti ja jotakin valmistakin on esiteltävissä:

Baba Jagat Wollmeisesta

Varpaat on ihan kippurallaan kun yritän pysyä kiven päällä ja välttyä sotkemasta uusia sukkasiani.

Ihanat ja juuri sopivat tassuuni. Minun makuuni on tällainen perussukka eniten sillä sellaisilla nyt vain on eniten käyttösukkana tarvetta. Itselle muistiin, että 64s./2mm puikot/kantapää 6 + 6 s.

Minnekäs se lämmin kevät karkasi, takaisin ja heti!