Kuulumisia Kustilta!

Tuossa jokin aika sitten Kristiina kyselikin Kustin kuulumisia, joten laitetaanpa tämä jouluinen kuva tänne.

Siinä sitä poju on auttamassa neiti Nököä paketoinnissa. Tuossa näkyy tuo toipilasjalkakin eli vasen takajalka. Kusti ei vielä saanut aikaa röntgeniin ennenkuin vuoden alussa. Ortopedi haluaa sen katsoa ja ajat olivat hieman kortilla, joten luvalla ulkoilee häkistään valvotusti ja tarkemmin selviää luutuminen ja muu sitten kuvauksen jälkeen. Kävelee ja jopa juoksee. Käyttää varovaisesti tuota kipeää jalkaa. En osaa sanoa johtuuko ontuminen pelkästään vammasta, mutta sen tiedän, että jalkahan on nyt leikkauksen ja korjaamisen jälkeen eri mittainen kuin toinen ja tokihan tuo rauta tuolla sisällä hankaloittaa varmaan astumista. Selvää lienee, ettei tuosta entistä tule, mutta hyvin tuntuu pärjäävän sillä kyllä. Ulkoilemaan en enää uskaltaisi päästää vaikka toinen kaipaavasti istuukin ulko-oven edessä tuon tuostakin.

Minä jäin joululomalle jo eilisestä alkaen ja suuri osa lomasta menneekin opintojen parissa, puuh! Mutta, onhan loma aina lomaa. Otamme rauhaisasti ja vietämme tässä kotosalla ihan sellaista leppoisaa kotijoulua, lahjat on hankittu ja nyt vain odotellaan aattoa. 

Eihän oteta kukaan turhaa stressiä näistä joulunpyhistä, eihän! Vaan - nautitaan pienistä asioista ja leppoisasta mielestä.

Edit. se siitä leppoisasta joulumielestä! Taas ollaan sähköttä. Pienen hetken riittää vielä akussa virtaa ja onneksi on varamokkuloita, mutta grrrr. ... Fortum!

Rientää tukka putkella..

Hei vaan täältäkin pitkästä aikaa!

Arki pitää kiireisenä, viimeisiä työpäiviä viedään tänä vuonna ennen pidempää lomaa ja sitähän se tarkoittaa, että pientä loppukirin makua on ilmassa, jottei odottaisi huono omatunto ja karmea kiirepino heti vuoden alussa työpöydällä.

Opiskelut myös vaativat niitä loppurutistuksia eli näyttöjä pitäisi rakentaa huimaa vauhtia eli tarkoittaa sitä, että joululoma mennee niiden parissa. 

Tähän saumaan sitten iski tuo Seija-myrskykin ja jätti meidät sähköttä yli vuorokaudeksi. 

Perjantaiaamuna siis menimme neiti Nökön kanssa aamiaiselle paikalliselle ABC:lle ja piirsin sitten ne silmätkin vasta työpaikalla kohdilleen.

Kaiken huipuksi illalla olivat vielä pikkujoulutkin Finlandia-talon Suomi nauraa-näytöksen merkeissä. Itsellä se tarkoittti melkoista suhaamista ja järjestelyä, jotta voisi rauhassa muutaman viinilasillisen juoda illan aikana. Mutta siitäkin selvittiin.

Tämmöisellä kostyymillä kaulalla ja korvilla mentiin

Itse näytös oli kyllä todellakin katsomisen arvoinen, joten mikäli vielä lippuja onnistutte näytökseen saamaan niin eikun sutena paikalle.

Puolen yön bussilla sitten kohti kotia ja jatkokyytiä siellä. Jonottaessani bussiin, kuuntelin takanamme odottavaa nuorten miesten joukkoa. Ihan siistejä nuoria, mutta se kielenkäyttö. Normaalia keskustelua kyllä, mutta joka toinen sana oli v...u, xxxx, v...u. Olin ihan ihan vähällä, etten kääntynyt kysymään: "Vituttaako?" Anteeksi tämä, mutta pakko laittaa näin. En tiedä olenko sitten jo vanha tai jotain muuta outoa, mutten todellakaan kestä kuunnella tauotonta kiroilua tai muuta rumaa kielenkäyttöä varsinkaan jos se liittyy normaaliin arkipuheeseen. Ymmärrän kyllä, että rumia sanoja tulee suusta ikävissä tilanteissa taikka kun hermo menee, mutta ei se kyllä normaaliin arkipuheeseen kuuluu eikä jokapäiväiseen puheeseen. Uggh.

Nyt sitten lataamaan taas akkuja sillä hieman taas pätkivät nuo sähköt - ryökäleet!

Tunnelmapalanen

Vietän vapaapäivää tässä kirpeänsuloisen  pikkupakkasen sävyttämässä torstaissa.

Olen herännyt jo varhain toimittamaan jälkikasvua opintojen äärelle. Sen jälkeen kiertelin marketissa muutamia pakollisia täydennyksiä hakemassa. Sitten hennon leijailevan lumisateen siivittämänä takaisin kotiin. Pikajärjestelyä täällä kotona, vain välttämättömät ja kahvi porisemaan. Sitten oleellisten asioiden äärelle.

Elävää tulta ja Celinen joululauluja tunnelmapaloiksi. Suosittelen lämpimästi.

Tulta tosin on hieman vahdittava, ettei uteliaat viikset sinne turhan lähelle ehättäisi.

Kutimista ei kuvaa ole, mutta kovin harmaita ovatkin tällä erää. Joulupukin juttuja ne, viisain siis mennä niitä jatkamaan, että ennättävät ajoissa valmiiksi. 

Leppoisaa loppuviikkoa.

Miten niin ajoissa?

Niin, ihmettelen vaan tuota Miehekästäni, kun meinasi minun olevan ajoissa nähtyään tämän laatikon.

Minulla alkaa olla pikku hiljaa joulumieli ja kotia tulee hiljaksiin laiteltua kuosiin joulua ajatellen. Kuitenkaa en aio stressata eli meillä ei vietetä sitä joulua siellä kaapissa. Kuitenkin on hauskaa laitella kaikenlaista pientä ja miettiä lahjoja lähipiirille ja perheelle. Mitään kallista en kenellekään hanki, mutta yritän ajatuksella miettiä jokaiselle sopivaa juttua. 

Meillä on allergisia täällä kotona eikä oikeaa joulukuusta tai joulun kukkia sisälle tule. Hyvin on kuitenkin saatu joulu aina tekokuusellakin rakennettua ja muunlaisilla koristuksilla viriteltyä.

Itsekään en kenellekään uskalla joulukukkia viedä juuri allergiariskin vuoksi.

Taas tuolla ulkona tuulee ja tuivertaa ja myrskyä uhataan. Meilläkin sähköt ovat välkkyneet nyt pitkin iltaa ja siksipä tulinkin varalta jo nyt alkavat viikot kaikille toivottamaan. Aloitetaan siis uusi kuukausi ja viikko hyvillä mielin ja arjesta sen iloineen nauttien.