Joulua joulua

Niin se vain joulu tuli ja virallisesti taisi jo mennäkin.

Minä olen jakamani lahjat yhtä lukuunottamatta kaikki tänä vuonna tehnyt.

Ystäville lähes kaikille joko sukat tai koruja. Kaikki lähtivät täältä minun muistamatta kuvata, mutta tyttäreltä sain vielä jälkikäteen sentään torkkupeitosta kuvat, joten laitetaanpas tänne näkösälle.

Olen tainnut mainita vuoden mittaan muutaman kerran isoäidinneliöpeitosta, jota tein yhtenä isona neliönä vironvilloista. Se valmistuikin sitten pari päivää ennen jouluaattoa ja kun kävimme tyttären ja avopuolison luona aattoaamuna puurolla ja brunssilla niin veimme peiton muiden pakettien mukana sinne.

Kas tässä

Olin viisaasti kysellyt hieman etukäteen väritoiveita ja saamansa piti. Vaaleanpunaista ja eri sävyisiä harmaita.

Melko kookas tuosta tuli kolme reilun 200-250g kiekkoa 8/2 vahvuista vironvillaa peitto nielaisi ja kokoa taitaa olla noin 150cm kanttiinsa. Kuulosti siltä, että saajat olivat peittoonsa tyytyväisiä. Pieni väriläiskä nuorten kovin pelkistettyyn ja kauniiseen kotiin.

Joulumme muutoin on mennyt hyvin syödessä ja levätessä. 

Tästä on hyvä jatkaa uutta vuotta kohden taas.

Oikein hyvää joulua hieman myöhästyneesti sinullekin lukijani.

Joulumieltä kaikille!

Velmun hassutuskuvan myötä ihan kaikille sitä ihaninta joulua!

Miten niin ajoissa?

Niin, ihmettelen vaan tuota Miehekästäni, kun meinasi minun olevan ajoissa nähtyään tämän laatikon.

Minulla alkaa olla pikku hiljaa joulumieli ja kotia tulee hiljaksiin laiteltua kuosiin joulua ajatellen. Kuitenkaa en aio stressata eli meillä ei vietetä sitä joulua siellä kaapissa. Kuitenkin on hauskaa laitella kaikenlaista pientä ja miettiä lahjoja lähipiirille ja perheelle. Mitään kallista en kenellekään hanki, mutta yritän ajatuksella miettiä jokaiselle sopivaa juttua. 

Meillä on allergisia täällä kotona eikä oikeaa joulukuusta tai joulun kukkia sisälle tule. Hyvin on kuitenkin saatu joulu aina tekokuusellakin rakennettua ja muunlaisilla koristuksilla viriteltyä.

Itsekään en kenellekään uskalla joulukukkia viedä juuri allergiariskin vuoksi.

Taas tuolla ulkona tuulee ja tuivertaa ja myrskyä uhataan. Meilläkin sähköt ovat välkkyneet nyt pitkin iltaa ja siksipä tulinkin varalta jo nyt alkavat viikot kaikille toivottamaan. Aloitetaan siis uusi kuukausi ja viikko hyvillä mielin ja arjesta sen iloineen nauttien.

Pakkaspojan puraisu

Aamulla tuossa verannalla näytti tältä

Oli tosiaan tainnut pakkaspoika puraista niin maisemaa kuin rakennuksiakin.

Odotamme neiti Nökön kanssa sitä kunnollista ensi lunta kuin kuuta nousevaa ja onneksi sitä onkin luvattu tänne eteläänkin viikonlopuksi. Kiitos tänne vain sekä pikkuisen pakkasta kuorrutteeksi.

Muutoinkin alkaa hiukan jo joulun odotus minuunkin tarttua sillä neiti Nökö on niiiiin jouluihminen kuin vain olla voi. Tonttutoljanteria vaati ostettavaksi Cittarista ja ehkäpä se on siihen myönnyttävä sillä myönnän kyllä, että on tuo mitä hurmaavin tonttu. Ei uskoisi, että Nököseni on jo 16, niin sydämestään joulua odottaa.

Jouluista levyä yritän keksiä, minkä ostaisin. Olisiko Michael Bublélla sellainen? En ihan perinteistä tahtoisi kuitenkaan.

Olen myös viimeisen kuukauden kiukutellut bloggerin kuvia. Värit menee miten sattuu, kontrastit ja kirkkaus ja tarkkuus päin sitä kuuluisaa härän pyllyä. Ei kivaa. 

Pienten kuukelointien jälkeen löysin vinkkiä kuvien tallentamisesta .png-muotoon sekä ohjeistuksen laittaa kameran tallennusmuodoksi RAW, minulta kamerasta löytyi RAW-JPEG, jolle asetukset siirsin. Sen jälkeen suoritin vielä koneellani (Windows 7) värien kalibroinnin ja koska kun ryhdyn tekemään niin silloin tehdään kunnolla ja perusteellisesti. Kaappasinpa siis masiinani kainaloon ja kiikutin sen vielä paikalliseen atk-tontoriin tarkistettavaksi värien hallinnan osalta ja kaikki oli kuulemma niin kuin pitikin. Toivottavasti nyt niin tässä blogissakin kuin siellä dippilaarinkin puolella näkyvät värit ja kuvat paremmin ja mahdollisimman oikein.

Nyt nauttimaan kupposta kuumaa. Lämpöä ja iloa teidänkin viikkoonne lukijani.

Jouluaatto

Jouluaattoaamua on meillä aloiteltu riisipuurolla ja joulukukkien ihastelulla. Nämä pienet ruukkutulppaanit oli ystävä ihan itse istuttanut, suloisia. Kunpa saisin ne pidettyä pirteinä pitkään. Miehekäs-kulta ilahdutti verenpunaisella ruusupuskalla. Rakkaus sinullekin armaani.

Muutoin aamun suunnitelmiin kuuluu perinteinen haudutettu riisipuuro ja sitten suuntaamme haudoille ja samalla hakemaan isääni ja veljeäni. Ilmoitin molemmille, että tänään syödään meillä eikä vastustusta onneksi ilmennyt.

Tekokuusi (meillä on allergioita eikä oikea ole vaihtoehto) on koristeltu ja muutamaan kertaan jo kaadettukin. Ensin Esikon toimesta ja toisen kerran Helmin. Helmi ei voi vastustaa koristeita vaan ravaa tämän tästä pallo tai koristenauha hampaissaan ohitseni. Päivän ohjelma jatkunee hyvällä ruoalla ja rauhallisella yhdessä ololla läheisten kanssa. 

Haluankin toivottaa oikein leppoisaa ja tunnelmallista joulua kaikille teille!

Joulu on täällä taas!

Ihan aamusta asti on sielu ihmetellyt: jälleen kerran joulu. Taas julistetaan joulurauhaa Suomen Turusta. Joko se tulla tupsahti, ihan varkain tulla jolkotti. Vaan eipä hätää, kalkkuna on paistettu, fileet marinoitu, mureke paistuu hetken päästä uunin lämmössä, perunoita keittele äitimuori vielä, salaatit pakkaa pöytään ja johan laumasi koolle voit kutsua.

Lahjojen määrällä ei tänä vuonna juhlita, tarkoituksella. Jospa se hyvä joulumieli löytyisi vähemmälläkin ja löytyyhän se. Leikkijä malttaa leikkiä niillä muutamalla, mutta sitäkin mieleisemmällä tavarallaan. Toinen puolestaan viipyilee tuolin mutkassa muassaan vieneen kirjan kera.

Taas tuli joulu, meidän joulumme, tuli kuitenkin vaikkei joka nurkka kiilläkään puhtauttaan.

Pitkään mietin myös aatonaattona, soitanko isäukolle, ansaitseeko sitä ollenkaan, vastaako kuitenkaan. Niin vain soitin, päätin olla ensimmäinen, joka sanaisen arkkunsa aukaisee ja kuinka ollakaan: vastasi tuo. Liikuttavan liikuttunut ja iloinen pieni ääni siellä langan toisessa päässä. Ikään kuin paiskattiin sovinnon tassua, tehtiin jonkinlainen välirauha ja hyvä niin, vanha mieshän tuo jo on. Ehkäpä on aika oikeasti antaa anteeksi, niin hänelle kuin itsellekin. Elämä on … niin lyhyt ja ohitse ennen kuin huomaakaan.

Nyt jos veisi vielä ne kynttilät äidin ja muiden haudoille. Joulu on täällä taas

Ystäviä kerrakseen

Ystävyys, se on sitten jännittävä juttu. Se voimaannuttaa ja antaa lämpöä ihan jokaiseen päivään. Olen itse äärimmäisen kiitollinen ystävistäni, heitä ei ole hirmuista määrää, mutta he jokainen sitten sitäkin arvokkaampia. Heitä on löytynyt yllättävistä paikoista, ajanjaksoista ja tilanteista: lapsuudesta, nuoruudesta, töistä, netistä ja jos vaikka mistä ja useimmiten silloin kun sitä vähiten odottaa. Muistakaa te kaikki ystäväni, että vaikka olenkin Euroopan laiskin yhteyden pitäjä, olette sydämessäni aina.

Tuon kuvan ihanan joulukirjan ja kristallienkelin sain M:ltä töistä, hän se aina löytää tiu'un, joka kelloani kilkauttaa (hymyilee tää..).

Toisen ystävän sitten kohtasin taas pitkästä aikaa tänään suuressa kaupungissa Helsingissä. Saamani paketin saan kuulemma avata vasta jouluna, joten en sitä vielä voi esitellä, mutta kiitokset L. jo etukäteen. Teidät muut minä kohtaan vielä ennen joulua.

Tänä jouluna ei tältä pajalta valmistu itse tehtyjä lahjoja, syksy on ollut liian rankka, mutta ajatus varmasti on tärkein, eikö vain?

Tunnelmoimaan vetäytyy....

Leppoisa lauantai

Joulun valoja, joulun värejä, tunnelmaa rakennellen..

Pala palalta, tuuma kerrallaan valmistellaan joulun tuloa, ei oteta stressiä mistään..

Antaa muiden juosta pää kolmantena jalkana jos tahtovat, tärkeintä on yhdessäolo ja tunnelma. Kyllä ne lahjatkin vielä kerkeää, jos ei itse tehtyä niin sitten jotakin muuta mukavaa muistamista.

Mutta, jottei ihan liian hyveelliseksi mentäisi, tunnustettakoon viimeisin tavarataivaan synti: uudet Knit Pro-puikkoni sateenkaaren väreissä. Nämä matkasivat luokseni Martinalta  . Ovat akryyliä ja ainakin tuntuma on hyvä, vain ohuimmat ovat hiukan myötäävän tuntuiset. Pitääpä yrittää joululomalla saada testaukseen.

Vaan - ei auta haaveilu, pyykkivuori ei alene ellen suuntaa pyykki-Pipsan kimppuun.

Tunnelmaa virittelemässä

Havahduin tässä siihen tosiasiaan, että joulukuu alkaa jo tiistaina ja eikös perinteisesti ryhdytä joulutunnelmaa virittelemään viimeistään näihin aikoihin? Niinpä aloitin täältä blogista ja uudesta jouluisesta blogipohjasta. Koti huutelee vielä jouluvaloja ja muutoinkin kaikki jouluisempi rekvisiitta kiljuu vielä tuolla laatikoissaan ja saavat kiljuakin, ainakin niin kauan kunnes on jonkinlainen tarkempi siivous saatu tehtyä.

Iski taas viikonloppuna ihan mahdoton värjäysvimma. Eihän siinä auttanut mikään muu kuin kaivella noita halpisveikkoja tuolta komeron perukoilta ja värejä sekoittelemaan. Tällä kertaa pysyin todellakin kohtuudessa, värjäsin vain yhden vyyhdin. Pohjalanka on vitivalkoista veikkaa ja väreiksi sekoittelin Grapea ja Orangea, sekoitussuhdetta en huomannut taaskaan laittaa ylös, mutta tykkään kovasti lopputuloksesta.

Annoin langalle nimeksi Kypsä Kaura sillä sen väristä tuo luonnossa todellakin on. Sellainen hiukan murrettu lämmin viljankeltainen eri sävyissään. Kovasti paljon houkuttaisi ryhtyä ihan reaktiiviväreillä värjäämään ja laadukkaammista pohjalangoista, kunhan vain nyt tietäisi mistä noita saisi tilattua ja miten niillä värjäillään. Vinkkejä otetaan vastaan mikäli joku hyviä linkkejä tietäisi.

Viikonloppu on mennyt leppoisissa merkeissä, on syöty hyvin, karkotettu pimeyttä ja märkyyttä kynttilöin ja kuumin teekupposin. Koirusressukin sai uuden lelun koska on ollut kovin apea kun ei tuonne kuraan ja sateeseen ole oikein mitään asiaa yhtään pidemmäksi aikaa. Joulutontuille yksi toive, kun siellä ikkunoiden takana hiippailette. Sopivasti lunta ja pakkasta pian pian, kiitos!