Yksi mukava päivä

Yksi mukavaakin mukavampi päivä lähiajalta on viime lauantai. Silloin otimme jälleen ystävän kanssa suunnan kohti Helsinkiä. Tapaamme ihan liian harvoin. Taidamme kumpikin elää niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Nyt vielä kävi niin, että olimme kumpikin taudin ja potemisen jäljiltä toipilaina. Mutta mentiin sillä tahdilla millä jaksettiin ja leppoisaa ja virkistävää oli kuten aina. Kiitos siis Lila jälleen ja lämpöinen halaus. 

Helsingissä käydessäni suuntaan useimmiten jonnekin kädentaitokohteita myyvien liikkeiden äärelle ja niin tälläkin kertaa. Kävimme ensiksi Snurren uudessa liikkeessä, mutta sieltä en harmikseni mitään löytänyt. Rimani ostoksille on kuitenkin juuri nyt niin korkealla, ettei tuon lauseen kannata antaa itseään estellä. Menkää ihmeessä tutustumaan jos ette ole siellä ennen käyneet. Mukava palvelu ja ihania lankoja.

Nämä kuvassa näkyvät ostokset tein sitten Fiinaneuleesta: kaksi kerää sukkalankaa ja ohuet puikot niille. Tavoitteena olisi kerrankin neuloa itselle sukat. Jostakin syystä ne tahtovat aina kadota valmistuttuaan lahjapaketteihin ja suunnata maailmalle. Eli jospa näistä sitten ihan itselle tekisin.

Esikoiselle löysin sitten Tiger:sta tällaisen huisin kivan kummitussalkun ja pöllön.

 Päältä tämmöinen suloisen pilkullinen ja alkuun ihan hiukkasen haaveilin itselleni kässätekelesalkuksi, mutta kun aukaisin sen niin...

..ihan tuo Esikon lapsuuden lempihahmon kummitus-Lapasen mieleeni ja kun vielä löysin tuon pöllönkin niin siinähän on valmis tilpehöörisalkku pöllö- ja kummitusfanille. Tuohon on hyvä säilöä kaikki pienet aarteet ja Sleich-hahmot, joita pojalla on pilvin pimein.

Päivä oli tosiaan voimaannuttava ja ilman mitään kiirettä oli hyvä tallustella ja istua kaffelle kun siltä tuntui tai jalat niin ilmoittivat. Kiitos siis vielä ihana ystäväni.

Psst. tämmöisen kirjan pukkaan vielä tuonne kotikirppikselle

Sieltä löytyy myös lisää kuvia ja tarkemmat tiedot.

Nyt jatkamaan kirppiskamojen setvimistä - taas se aika meneillään, huuh ja puuh!

Neito nimeltä Neela

Hei muruset!

Jospa viimein jatketaan karvaisten kavereiden esittelyä. Vuorossa siis Neela-neitomme. Neela sai nimensä elokuvasta Elsa  - vapaana syntynyt. Hän näytti minun silmiini ihan afrikkalaiselta leijonatytöltä ja nimi Neela jotenkin kuulosti hieman afrikkaan viittaavalta.

Pikkuinen neitimme täyttää siis 10.3.2015  9 kuukautta! Niin se on aika kiitänyt. Neela syntyi pentueen kolmantena ja aivan heti hänen tupsahdettuaan käsiini, totesin tämän pienoisen jäävän meille. Oli niin kovasti isänsä Pekan näköinen.

Tässä kuvassa Neela on viiden viikon ikäisenä kuopus Kepposen sylissä.

Murunen on pienikoinen kuten äitinsäkin ja rauhaa rakastava luonne. Nukkuminen on yksi rakkaimmista harrastuksistaan ja siskon sekä Velmun kanssa riekkuminen. Neelalla on lempeä ja kärsivällinen ote kaikkeen tekemiseensä. Kaikkein rakkain ihminen perheessämme Neelalle onkin juuri Kepponen ja jokailtainen rutiini hänellä on kiivetä Kepposen vatsan päälle ja aloittaa puolen tunnin leipomissessio. 

Juuri nyt Neela on ihan siellä aikuisuuden kynnyksellä sillä ensimmäinen joiku alkoi pari päivää sitten. Velmu tulikin siis leikattua ihan kreivin aikaan.

Minusta onkin nyt hauskaa seurata kasvaako Neela tästä vielä vai säilyykö prinsessainen punahilkkamme tuollaisen vain hiukan päälle 2,5-kiloisena?

Silityksestä ei meillä tahdo tulla mitään sillä niin pian kuin levitän laudan valmiusasemiin - on siellä tämä tyttönen asettautumassa mukavaan asentoon.

Jospa seuraavaksi sitten kertoilisin Pipsasta. Ihanaista sunnuntaita sinulle lukijani.

Velmun suuri päivä

Tänään koitti suuri ja tärkeä päivä! Oli aika varmistaa, ettei pikkuisia kissoja yllätysmomenttina ilmestyi ruokakuntaamme ainakaan tässä vaiheessa lisää. Helpointa oli siis kolmen kahdeksankuukautisen pennun kanssa leikkauttaa se leikkaamaton kolli. 

Näin myös tapahtui. Velmuhan inhoaa autoilua. Ei protestoi kopassa olemista eikä jos auto on sammuksissa ja hän kopassa, mutta se hurina. Matkaa siis tehdään Velmun komean laulun säestämänä, hih! Se on sikälikin oudon kuuloista, että tämä poika juttelee yleensä vain kurisemalla ei juuri koskaan naukumalla. Takaisin palasimmekin sitten lähes hymyileväisen pojan kanssa. Oli saanut jotain troppia, joka kuulemma tekee hieman hilpeäksi.

Kotona ei sitten malttanut ollenkaan ottaa rauhallisesti vaan kun minä ruokottomassa tilassa olevaa tiskiallasta ryhdyin raivaamaan koneeseen niin pojuhan siihen ilmestyi tapansa mukaan

Velmuahan ei vesi pidättele. On ihan tavallista, että menee noille suurille tuplavesikupeille ja upottaa etutassut sinne kainaloita myöden ja sitten alkaa kroolaus. Toki siinä kastuu sitten kaikki muutaman metrin säteellä.

Poika ei malttanut alkuun levätä lainkaan vaan piti saada parikin annosta ruokaa ja päästä vielä muutaman kerran vadille niin sitten tunnin parin päästä jo näytti hieman rauhallisemmalta

Tosin nytkin tätä kirjoittaessa keittiön altaasta kuuluu taas kilinä. Velmuuuu....

Katsotaanpa huomenna kun kipupiikin vaikutus lakkaa ja ollaan toisenlaisten troppien varassa, hih!

Perheen tytöt

Siis kissaperheen:)

Tyttöset kokoontuivat äidin lähelle ja voi sitä hellää huolenpitoa puolin ja toisin. Tässä kohdin Helmi vain seuraili rauhaisasti tilannetta.

Meillä lauantaita vietään varsinaisella sairastuvalla sillä olemme koko perhe pahassa flunssassa. 

Kissojen kopla sen sijaan on aivan entisellään. Meillä se menee niin, että tytöt riehuvat ihan heikkopäisenä ja pojat seurailevat tilannetta hämillään. Ovat siis paljon rauhallisempia luonteeltaan kuin tytöt. Hassusti siis sukupuolten mukaan jakautunut. Onkohan muillakin niin? 

Flunssa ei sitten omalla kohdallani riittänyt vaan selkäni kiukustui liiasta makoilusta ihan tosissaan ja vanha selkävaivani ärhentelee niin, että pelkään kohta joutuvani uudelleen osastolle. Kaikkeni olen nyt kyllä sille tehnyt. Täällä kotonakin huikean kipulääkearsenaalin kera tassuttelen ympäriinsä kuin levoton sielu, mutta ihan vain siksi, etten istuisi yhtään liikaa. Venyttelen myös sen minkä tuo nyt vain sallii. Jospa se tästä tokenisi vielä eikä ihan totaalisen pahaksi menisi.

Aiemmin lupaamaani kissaesittelyä kyllä jatkan jahka vain ennätän, mutta nyt ei koneella istuskella liikoja, joten hiukan myöhemmin sen pariin. 

Leppoisaa lauantaita teille lukijani ja tervetuloa myös uudet lukijani:)