lauantai 31. joulukuuta 2011

Hei hei vanha vuosi ja tervetuloa uusi

Tämä vuosi on taas mennä hujahtanut huikean nopeasti.

Piti oikein ryhtyä miettimään mitä sitä tänä vuonna onkaan tapahtunut.

Viime vuoden viimeisenä päivänä toivoin hartaasti, että saisin olla tulevan vuoden terveempänä kuin edellisen. Koska tuo ei toteutunut niin uudistan toiveeni uudelle vuodelle, ähäs kutti!

Vuoden teema on olleet kyllä ehdottomasti värjäykset, olen täysin addiktoitunut. Parannusta ei ole näköpiirissä :) Sukkia täällä on valmistunut tasaisen hitaaseen tyyliini, muutama myssykkäkin, ihme kyllä. Hämärästi muistelen jopa huivin tai kaksikin tehneeni, lahjaksi ovat kyllä menneet, joten en pääse varmistamaan.

Vuoden harmeja ovat olleet veden kanssa taistelu, Esikon kouluongelmat ja Valtteri-kullan menehtyminen.
Vuoden iloja taas Emppu-murun tulo katraan jäseneksi, ystävät ja monet ihanat asiat ja tapahtumat, joita blogimaailman kautta olen saanut kokea. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet minua ilahduttaa lämpöisillä kommenteillanne. Arvostan niitä suuresti ja nöyränä tunnustan, että olen ihan hunningolla vastavierailujen ja kommenttien suhteen. Yritän tehdä parannuksen ensi vuonna. Hurjasti on myös tullut uusia lukijoitakin. Tervetuloa teille ihan jokainen.

Vuoden viimeiset dippaukset kieputtelin tänään, Harakankellomajan ja Vadelmatyttösen


Kuten kuvasta voi huomata, olemme saaneet hennon puuterikerroksen luntakin. Voi ihmettä!


Minä juhlistan aattoani hyvällä ruoalla, neulomisella ja yllätys yllätys dippailuilla!

Ihan loistokkaan upeaa uutta vuotta teille jokaiselle!

torstai 29. joulukuuta 2011

Loputtoman hitaasti hyvä tulee-sukat

Otsikko kertoo näistä varmaankin sen oleellisimman. Näissä taisi mennä ihan järjettömän pitkään. Milloin mikäkin keskeytys, muu puuha tai räpylöiden kipuilu esti näiden nitkuttelun. Mutta viimeinkin ovat valmiit. Menevät lahjaksi. Onneksi olen kuitenkin sen suhteen ajoissa.


Loputtoman Hitaasti Hyvä Tulee-Sukat

Silmukoita: 64s./2.25mm bambusukkiksilla
Lanka: Wollmeise Twin Spice Schwammerl
Koko: 38
Menekki: Pitänee tarkistaa:)
Fiilis: Huh ja puh. Tykkäsin näiden neulomisesta kovasti, mutta mikä ihme siinä oli, että valmistuminen kesti ja kesti;)

Oikein namin väristä tämä lanka.



 
Tein näihin hiukan muotoiluja resoreiden avulla tuonne säären alaosaan ja nilkan seutuville. Jospa pysyisivät jalassa edes hiukan paremmin siten.



 
Tylsään tapaani taas käytin tiimalasikantapäätä ja päättelin kolmen puikon silmukointina/päättelynä. Siten vain tulee kauneimmat omaan silmääni.


 
Eilen oli pakko naureskella tuota Emppu-kissaamme oikein tosissaan. Haisteli siinä hellanuunista ulos tullutta lasagnea siihen malliin, että annoimme pikkuisen makupala-annoksen herralle. Aikansa epäluuloisesti sitä katseli, kierteli ja yritti sitten "tappaa".  Lopulta jonkin aikaa läimittyään ryhtyi oikean etutassun kynnellä poimimaan palan kerrallaan suuhunsa ja tassu piti tietysti pestä joka suullisen jälkeen. Lopulta kun oli mielestään riittävästi maistellut, otti ja "peitteli" aterianlopun. Yritin jopa videokuvata tuota, mutta hänhän ei ollut ollenkaan kuvaustuulella siinä vaiheessa vaan häipyi hetkeksi paikalta kokonaan. Joten nyt teidän on vain pakko kuvitella tuo mielessänne.

Myyntisivulle pukkasin joulupäivän värjäyksiäkin muutaman:)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Otsalampun valossa

Hei vaan ystävät kalliit.

Liki kolmen vuorokauden kakku lienee nyt lusittu. Saimme sähköt takaisin puoli kymmenen aikaan. Vieläkin kuljeskelen taskulamppu taskussa uskaltamatta luottaa siihen, että tämä on pysyvää sorttia.

Meillähän talovanhuksen asukkeina ei lämmityksen suhteen ollut hätää, porimatteja on kaksin kappalein sekä hellauuni että vielä yksi pystyuunikin. Veden kanssa oli kyllä aika ongelmallista samoin valaistuksen.

Mutta kyllähän sitä himoneuloja keinot siinäkin tilanteessa keksii, katsokaas vaikka;)


Otsalamppu se on mainio keksintö, en ole ennen huomannutkaan.

Kostiakaan ei valojen himmeys tai puute tuntunut yhtään haittaavan vaan veti hirsiä neiti Nökön sylissä. Neiti Nökö puolestaan oli haalinut ympärilleen vanhan täkin, oli kuulemma vilu noissa perähuoneissa.


Kuvien laatu ei sattuneista syistä nyt oikein laadullaan huikaise, mutta jospa se tästä iloksi muuttuisi. Ainakin kunhan saamme kuormattua kahden jääkaapin ja yhden pakastimen sisällöt mäelle. Muutama paha sana on kyllä tullut sanottua. Juuri pahimpaan aikaan, kaapit lastattuna kaikella mahdollisella ruoalla. No, eivät ole enää. Tuleepa samalla pestyä kylmäkaapitkin.

Tsemppiä teille, jotka vielä tsemppaatte ilman vettä ja sähköä.

Meillä tuleekin sitten lähiaikojen hankintaan kunnollinen dieselagrigaatti sekä matkatelkkari. Niin ja perustan kunnollisen varmuusvaraston tuonne yhteen kuivakaappiin (lue: selviytymispakkauksen)

Ugh - olen puhissut. Piece vaan:)

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Tänä jouluna..

Tänä jouluna minun jouluni ei pitänytkään sisällään hurjaa määrää siivousta ja puunausta. Olen tuntenut itseni suuresti voimattomaksi. Kilppari mokoma oireilee ja onneksi nyt jo lääkityskin on kunnolla aloitettu ja pureekin, mutta hitaasti kuitenkin.

Pienesti olen laitellut esille jouluumme kuuluvia koristeita ja juttuja. Lievän ahdistuksen kera on juostu kaupoilla hakemassa tarvittavat joulukattauksia varten. Jouluumme kuuluvat yleensä meidän molempien sinkkuveljet ja hyvin maustettu liharuoka, hiukan niitä perinteisiä laatikoitakin ja kalaa on myös oltava. Ronttiveljet eivät ole pariutuneet ja hankkineet serkkuja meidän lapsosillemme. Mutta eipä väliä, niin rakkaita molemmat ovat ja jouluumme kuuluvat.

Nyt sitten on edessä joululomaa muutaman päivän verran. Aion ainakin itse käyttää sen paljolti lepäämiseen ja väripadan ja käsitöiden äärellä majailuun. Eikös sellaiseen ole ainakin kerran vuodessa lupa? Saattaapa olla, että historiallisesti kokeilen saamaani punaviiniäkin sopivassa kohdin.


Esikko viettää jouluaan pienten koneidensa parissa maansiirtohommia tehden. Minun koristekiveni realisoitiin välittömästi tähän puuhaan.

Pukin tuoma Tatu ja Patu-kirja on ollut ahkerassa luennassa ja koko joukko on perehtynyt innolla saamiina MP4-soittimiin. Onneksi pukki tuo myös joka joulu hyviä kirjoja, säilyy tuo aidon kirjan tuntuma eikä äidinkieli ihan katoa. Odottavat myös kauppojen aukeamista sillä olivat saaneet kummeiltaan lahjakortteja vaatekauppoihinkin.



Minä olen yrittänyt väistellä tätä patteria. Makaa kiinni patterissa jalkojeni päällä, hiukanko on hiki emännällä;)
Mutta – muistakaahan nauttia siitä rauhaisasta ja kiireettömästä joulusta. Muistetaan myös nauttia näistä yksinkertaisista asioista kuten lähimmäisten seurasta ja yleisestä kiireettömyydestä.

Lämpöiset, kanelintuoksuiset joulun toivotukset teille kaikille!