Ihan kohta uusi vuosi

Minä en ajatellut kiusata teitä tilastoilla valmistuneista tai muuta vastaavaa. Totesin tuossa, että vuoden viimeiset sukat ovat puolta sukkaa vaille valmiina.

Jos oikein innostun ja pillastun, saatan ne ehtiä ennen puolta yötä tikuttaa valmiiksi, mutta no stressiä siitä. En siis saanut tempauksen 12 sukat vuonna 2012 vaadittua määrää täyteen. Elämässä on ollut aika paljon muutakin touhua tänä vuonna, joten mennään näillä.

Mutta puolivalmiiden tai valmiiden sukkien sijaan voisin pitkästä aikaa näyttää ottamiani kuvia kummipojastani Pekasta. Nuoresta kissaherrasta on kasvanut oikea komistus.

Pekkahan siis on veljeni kissa, noin kuukauden vanhempi kuin meidän Pellemme. Aikalailla muhkeampi tapaus myös - ruoka siis maistuu ja niin suloinen, että vie kummitätinsä sydämen kyllä ihan täysillä. Lähes kokonaan punainen, lukuunottamatta tuota kauluria ja pikkuisia "sukkia". 

Pekan kanssa siis toivottelemme teille kaikille oikein mahdottoman hyvää uutta vuotta ja kiitämme kuluneesta vuodesta 2012. Niin ja kerromme, että dippilaarikin päivittyi vielä vuoden viimeisen kerran, hih!

Tunnelmakuvia joululta

Ensinnäkin lämpöisistä lämpöisin kiitos teille kaikille joulun toivotuksista!

Olemme viettäneet joulua pienen perhepiirin kesken. Molempien veljet ja minun isäni olivat vierainamme jouluaattona. Esikko niin ihanasti suukotteli kaikkia ja halauksiakin sateli. Nyt on poitsukin jo palautettu asuntolaansa Hämeenlinnaan. Odottikin jo kovasti, että pääsee kertomaan kavereille joulun kuulumisensa. 

Masut ovat kaikilla ihan mahdottoman pulleina. Näin sitä usein taitaa jouluna käydä. Suklaata tosin en ole juurikaan syönyt vaan enemmän noita suolaisia herkkusia.

Tänään napsuttelin kamerallani tunnelmapaloja karvaisista, kun kerran sellaisia oli tarjolla.

Tässä Helmi-neiti katselee haikeana ulos ja taitaa haaveilla jo keväästä kun on leikattu ja tulee harkintaan, päästetäänkö ulkoilemaan ollenkaan.

Oi, tuonne kun pääsisi lumeen ilakoimaan!

Ei sitten, menen jahtaamaan niitä palloja taas.

Pelle taas on ihan rakastunut Anniin.

Hirmuisen epätarkka kuva, mutta kertoo kaiken - puskii koira, rrrrakastan sinua!

Anni oli jo välillä sen näköinen, että: "Mami - pelasta minut tuon hirmun kynsistä!"

Tuo on muuten ihan tavallista Pelleltä, että kiertää Annia täysin hurmion vallassa ja puskee ja halaa ja nuolee. Emme ole vielä keksineet, mikä moiseen yhtäkkiä syynä. Kenties heräilevät hormonit nuorella kollilla?

Mutta nautitaan vapaapäivistä kellä niitä nyt on ja tsemppiä myös teille, jotka jo huomenna rynnistätte työpaikalle. 

Jouluaatto

Jouluaattoaamua on meillä aloiteltu riisipuurolla ja joulukukkien ihastelulla. Nämä pienet ruukkutulppaanit oli ystävä ihan itse istuttanut, suloisia. Kunpa saisin ne pidettyä pirteinä pitkään. Miehekäs-kulta ilahdutti verenpunaisella ruusupuskalla. Rakkaus sinullekin armaani.

Muutoin aamun suunnitelmiin kuuluu perinteinen haudutettu riisipuuro ja sitten suuntaamme haudoille ja samalla hakemaan isääni ja veljeäni. Ilmoitin molemmille, että tänään syödään meillä eikä vastustusta onneksi ilmennyt.

Tekokuusi (meillä on allergioita eikä oikea ole vaihtoehto) on koristeltu ja muutamaan kertaan jo kaadettukin. Ensin Esikon toimesta ja toisen kerran Helmin. Helmi ei voi vastustaa koristeita vaan ravaa tämän tästä pallo tai koristenauha hampaissaan ohitseni. Päivän ohjelma jatkunee hyvällä ruoalla ja rauhallisella yhdessä ololla läheisten kanssa. 

Haluankin toivottaa oikein leppoisaa ja tunnelmallista joulua kaikille teille!

Peltsi ja Anni

Eilen kun tulin kotiin odotti minua tällainen näky.

Anni vetää "viattomana" hirsiä ja Peltsi istuu syyllisen näköisenä rötösten lähteillä?

Oli sitten revitty roskisastia esiin ja levitetty se totaalisesti ja silputtu tyhjät kissanruokapussit, kahvinporot levitetty ja Helmi varmaankin juossut rallia kaiken keskellä.

Syyllinen ei tainnut kuitenkaan olla Peltsi vaan Anni sillä kun matalalla äänellä kysyin: "Kukas tämän on tehnyt?", näyttikin neiti jo tältä:

Tiedän tämän tuhon tekijän olevan Annin koska on ennenkin tehnyt näin. Kissanruokapussien tuoksu on hänelle vain niin vastustamaton asia, että ne on roskista kaivettava esiin hinnalla millä hyvänsä ja mitenkäs muutenkaan makupaloja saa pussien perukoilta kuin repimällä ne murusiksi. Mutta voi %&%grrh%%#;#!! mikä sotku siivottavaksi! Ketaleen koira, onneksi en kehrää, muuten voisi päätyä koirankarvalangaksi, nih!