Mikä kirja!

Olen aina katsellut Mekkotehdas-kirjaa haikein silmin. Se kun ilmestyi siinä vaiheessa kun oma prinsessani oli jo sen vertasen iso, ettei oikein enää mahtunut kirjan ohjeiden mekkoihin, Huokaus! Pakko myöntää myös se, että kirjakaupassa sitä selatessani harmittelin, ettei noita ohjeita ollut aikuisten kokoihin. 

Mitäs kävikään ilmi viime syksynä? Mekkotehdas aikuisille-kirja tuli ennakkomyyntiin Booky:ssa ja minähän en jäänyt empimään edes murto-osasekunniksi. Heti laitoin tilauksen odottamaan ja tänään posti sitten kiikutti tuon kallisarvoisen kirjan hyppysiini.

Heti kannesta voin todeta, että kuvitus on mitä upein. Sivuja on kaikkiaan reilut 136 ja ohjeita yhteensä 16, joukossa muutama muukin kuin mekko-ohje.

Minun suosikkini on heti ensimmäinen ohje eli Aino-mekko. Kuten kirjakin kertoo sen tyyliä ja tunnelmaa voi mainiosti muuttaa erilaisilla kangasvalinnoilla. Voin jo nähdä sen joko retrokuosisena tai sitten herkkänä kukkakuvioisena. 

Kuvitus muutoinkin hivelee ja antaa lukijalleen ihan jo pelkän visuaalisen elämyksen. Jotenkin itselleni tulee suuri  houkutus lähteä etsimään kauniita vanhoja kukkakankaita miksei uusiakin jos sopivia löydän vain.

Ihanan ihana kirja siis, voin suositella lämpimästi. Ja tämähän nyt ei ollut mikään maksettu mainos, ihan vain jaan iloani loistavasta kirjasta.

Minä silittelen tätä bfl-topsia ja suunnittelen värttinän esille ottoa pitkästä aikaa. 

Helmi-rouvaa ei voisi kai vähempää intoiluni kiinnostaa. Siltä ainakin vaikuttaa:)

Liiaksi energiaa kenties?

Niin, jos edellisessä postauksessa huokailin väsymystä ja saamattomuutta niin tällä kertaa on pakko runoilla hieman päinvastaisesta. Meillä nuo kaksi pienempää kissaneitiä ovat ihan älyttömiä energiapakkauksia ja lempeästi todettuna oikeita pahantekijöitä. Ovat myös opettaneet monet noista kelmiyksistään Velmulle. Esimerkkinä juuri ovien avaamiset.

Mutta, ihmettelin tuossa hetki sitten lattialta löytyviä kumin palasia. No, syy tai oikeammin syyllinen on tässä?

Nimittäin Pipsa ja siskonsa myös, jotka ovat näemmä keksineet, että ikkunan karmeista on kivaa repiä tiivisteitä irti ja järsiä niitä sitten pieniksi palasiksi joka paikkaan. 

Nytkin tuo sintti istuu siellä ikkunan alla ja tuijottaa suljettua luukkua kaihoisasti. 

Tuosta kuvasta huomaa toisenkin asian, joka kuuluu meidän arkeemme. Karvaiset verhot nimittäin. Suosin kissankestävyyden takia pellavaverhoja ja niihin ainakin tarttuu hanakasti niissä pyörivien kissojen karvat.

Toinen pahanteon uhri näyttää sitten yhä pahemmalta.

Vyyhdinpuuressuni. Sitä on näemmä mukavaa pureskella paremman tekemisen puutteessa. Tässä yhteydessä ei kannata edes laskea kuinka monta laturin- tai jonkin muun laitteen johtoa on pureskeltu poikki. Voi näitä termiittejä! Kuitenkin niin rakkaita:)

Lähden taas paimentamaan laumaani.

Mitäs me samikset

Joskus sitä vaan on niin väsynyt, että ja Velmu varmaan allekirjoittaa tämän. Ollaan meinaan ihan samassa asennossa oltu viikonloppu pojan kanssa.

Poju muuten tykkää nukkua usein myös täysin selällään kuin allakantekijä konsanaan ja parina viime saunakertana herra on tullut perässämme pesuhuoneeseen ja jäänyt istumaan saunan lasioven pesuhuoneen puoleiseen tilaan. Pohdimmekin nyt milloinka koittaa se kerta kun herra hyppää lauteille kanssamme. Varsinainen luonne tämä nuori mies. 

Onhan se myönnettävä, että näin monen eläimen kanssa on monenlaista säätämistä, jotta elo kaikilla sujuu leppoisasti. Mutta - kun se tähän porukkaan sopiva rutiini on löytynyt niin hyvin on sujunut. 

Kaikkein hauskin juttu on Helmi-rouvan hännän jahtaus. Sen vielä jokin päivä otan videolle ja jaan kanssanne. Siinä on kyllä hymyssä pitelemistä, kun sitä touhua seuraa. 

Nyt lienee viisain hörpätä kuppi kahvia, jotta virkistyn ennenkuin lähden neiti Nököä kotiin hakemaan. Ihanaa pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille.

Punanuttuja pahanteossa ja..

..taidan olla punaisen kanssa muutoinkin ihan lähtemättömissä. Vai mitäs sanotte?

Siinähän niitä on keskeneräisiä ja jostakin syystä ihan kaikki neljä punasävyisiä. Punaista on tulossa myös seuraavaksi sillä tuossa alla ovat jatkoajatukset seuraavista sukista. 

Mitäs minä horisinkaan punanutuista pahanteossa? No - meidän pikkuneitimme Neela ja Pipsa ovat ihan yltiöpäisesti rakastuneet villaan ja erityisesti siihen, että saavat purra sitä. Pipsa jopa nieleskelee villalankaa jos en ole skarppina eli kaikki on yritettävä laittaa sellaiseen paikkaan lepoajoiksi, etteivät niihin pääsisi kiinni ja siltikin noissa ensimmäisen kuvan töissä on jokaisessa solmu koska jompikumpi on päässyt puremaan langan poikki, grrr...

ja tämä tässä, ressukka, on ZD Solinaa, jonka nyt olen joutunut solmimaan jo kolmesti tällä matkalla koska aina joku väliin ennättää puraisemaan, huoh - ja hetki sitten käväisin alakerrassa nopsasti ja palasin niin johan aloituslanka oli ennätetty puraista nysäksi.

Solina on kaunista eikä hienoinen kiharuus tai värin epätasaisuuskaan haittaa.

Ne punanutut sitten, ei näille pitkään voi vihainen olla, vai mitä?

Neelan yllätin nukkumasta kissapuusta ylhäältä. Mussukka on hoikistunut joikujen jälkeen kovasti, otti kaiketi sen verran voimille ja ruoka ei nyt lähiaikoina ole kelvannut entiseen malliin. Saakin vinkata jos tiedätte mistä laadukasta märkäruokaa voisin kotiovelle tilata edukkaasti. Nappulat meillä nykyisin ovatkin joko Canagania tai Orijenia eli niistä ei huolta, mutta märkäruoka aiheuttaa hienoisesti päänvaivaa.

Pipsan yhytin silityslaudalta. Tuo on teippiharjattava ihan joka kerta kun aiot silittää sillä kumpikin siinä majailee aina jos se vain on esillä kuten nyt kun kirppikselle olen kaappeja tyhjennellyt ahkerasti.

Pipsa on muuten hurjan tuuheaturkkinen, häntäkin on paksu kuin mikä. Mistäköhän tuon lieneekin perinyt?

Minä jatkan neuletyötäni ja toivon, että muistaisin sen valmistuttuaan tänne teidänkin iloksenne kuvata. Edellisen työn vein lahjaksi ja unohdin autuaasti kuvata. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!