Jo joutui..

..aika lapsosten kesälaitumien. 

Minun mieleni on ollut kovin liikuttunut tänään sillä kaksi kolmesta sai peruskoulunsa päätökseen. 

Esikko-kulta sai stipendin luonnontieteistä ja biologiasta kiinnostuneelle. Nappiin meni, nytkin tuolla tutkii lintukirjaa ja löysi aika erikoisen linnun nimen, hemppo! Opelle neulottiin hellesäille käytettäväksi Novita Usvasta pikasniikkerit, ne täällä jo aiemmin esiteltiinkin.

Kuopus Kepponenkin sai stipendin! Me ihmettelimme, että onko opeilla arvostelukyky täysin mennyt sillä poika ei voisi olla vähempää läksyistä kiinnostunut. Mutta - tuo tulikin kuvatieteissä ansioituneelle, hih! Pärjäähän sitä kun ei tarvitse läksyjä tehdä.

Neiti Nökö puolestaan ei saanut stipendiä, mutta kantoi ihan huikean hienon liki yhdeksää lähentelevän päästötodistuksen. Nyt vain jännäillään pääseekö haluamaan koulutukseen. Haki siis alaa, jossa pelkällä todistuksella ei vielä sisälle loikata.

Hienoa rakkaat, hienosti tehty. Ilman mainintoja tai niiden kanssa.

Pihamaa on täysin kesän valloittama. Jos siellä seisoisi kasvien vieressä, näkisi varmaan niiden kasvavan.

Kepposen kesäduuni on ruohonleikkuu, leikkaa innolla ja kerää pieniä kesätienestejä.

Annin kanssa olemme useamman vuoden taistelleet kukkapenkin paikasta (lue nukkukuopasta) ja taistelu on tainnut päättyä koirulin eduksi. Ennen kuin olen ennättänyt kukkia penkkiini laittaa on riiviö jo valmistellut hyvin kaivetun ja kuovitun kuopan itselleen.

Minä taidan vetäytyä sireenien nuuhkintaan, ne taitavat olla pihan lempikukkiani.

 Tämän erikoisen kauniin pienen kukan löysin pellon raunasta. Kukinnon halkaisija on noin 1 senttimetri.

Syksy

Se taitaa tosiaan olla syksy nyt. Ulkona on satanut koko riivatun päivän. Tätä on sitten hyödynnetty neulomalla ja touhuamalla sisällä kaikkea kivaa.

 

Esikon kanssa olemme pelanneet

 

 



Näiden kahden keskinäistä sähinääkin yritin erotuomaroida

 

 

 

Tässä Emppu tuijottaa Kostia suohon. Emppu muuten täyttää varmaankin piakkoin sen 14v. vanha herra jo.

 

 

Hällä taitaa olla ihan samat sävelet. Näistä kaveruksista ei tosiaan ole tullut kaveruksia, mutta jonkinlainen sietäminen ilmeisesti vallitsee. Tänäänkin syötiin metrin päässä toisesta sentään.

 

Pakko esittää myös todiste, että olen ainakin yhden daalian kukan saanut tässä kylmässä kesässä aikaiseksi, jippii!

 

 

Ja pakko kertoa myös eräs jännittävä asiakin. Aloitan koulureppu selässä maanantaina! Ihan sellainen kynäpenaali-olo:)

 

 

Jep, tuli niitä tarvikkeitakin vähän ostettua, kuvassa eivät ole ihan kaikki, hih! Puolentoista vuoden päästä pitäisi olla erikoisammattitutkinto taskussa. Vienkö opelle maanantaina ompun? Ihan työn ohessa/työssä tätä lähden suorittamaan, hui sentään!

 

Pukkasin muuten tuonne myyntisivulle hiukan noita kotikirppiksen juttujakin.

 

Ihania syyspäiviä - poltellaan kynttilöitä ja syödään omppuja.

 

 

 

 

Vanhan koiran uudet tavat

Niin, olen nyt ollut reilut neljä viikkoa kahvilakossa. En tänä aikana ole myöskään juonut mustaa teetä lainkaan. Oloni on huomattavasti parempi, ei kokonaan oireeton reuman osalta, mutta kuitenkin parempi.

Mitäs sitä sitten kuumana juomana on tullut hörpittyä? No, sitä mustaherukkamehua meni alkuun ja sitten aloitin sitkeän tutustumisen erilaisten juomien maailmaan. Parhaiksi olen todennut erilaiset yrttijuomat, vihreän ja valkoisen teen sekä ennenkaikkea tuon rooiboksen. Erityisesti sellaisen ostaminen Fair Trade-pakkauksena lämmittää mieltä. Hunajan kanssa oikein namia. Ongelmallisinta on ollutkin juomien juominen kodin ulkopuolella. Monissa kahviloissa on surkeat teevalikoimat ja niinpä laukustani löytyykin nykyisin pikkuinen pussukka, josta nappaan teepussini esiin kuuman veden saatuani. Myöskään hunajaa ei ole juurikaan monessa paikassa ja nykyisin myös joko tummaa ruokosokeria tai vaihtoehtoisesti kandisokeria on pikkurasia samaisen kaikennielevän laukkuni kätköissä. Näin toimien ei tule paha poru vaikka valikoimat olisivatkin surkeita.

Myös tämän voisin teille esitellä:

Uusi vessan ovi!

Mutta - mietitte tietenkin, että johan on typerä eukko kun tavallista vessanovea esittelee. Mitäs sitten tapahtuikaan edelliselle? Sille tapahtui Esikko Erityinen, joka kiukuspäissään potkaisi jalkansa siitä läpi. Ei ole helppoa murkkuikäisellä eikä varsinkaan, kun kognitiiviset taidot ovat rankasti huonommat kuin muilla ikäisillään. Mennyt vuosi oli erityisen rankka, enkä odota tästä juuri sen helpompaa.

Sen sijaan Esikon kouluun otin tiukan linjan, ihan joka juttuun minun ei tarvitse singahtaa avuksi eikä ihan kaikkeen reagoida. Hän on juuri siksi ryhmässään, että sieltä löytyisivät ne valmiudet hänen kanssaan toimimiseen. Ulkopuoleltakin on saatu tukikeinoja oikein konsulttityönä, joten nyt lienee oikeus ja kohtuus, että minäkin voin enimmäkseen keskittyä niihin töihini. 

Ollit ja Oili opintiellä

Niin, alkanut lukukausi on tosiasia. Se alkoi jo tiistaina. Tajusin tuossa keskiviikon aikana miksi koulujen alkaminen ei tänä vuonna ollutkaan minusta iloisen jännittävää. Esikko Erityiseni, rakas pahvipääni, murkkuikäinen pieni suuri ongelmakimppuni. Puhelin on jo ehtinyt soimaan moneen kertaan tällä viikolla, ei onneksi mitään katastrofeja, mutta soinut yhtä kaikki. Kesken työpäivän, kesken iltaruoan, aamulla varhain kesken palaverin. Katson puhelimesta soittajaa ja kylmä hiki hiipii niskaani pitkin, ei tee mieli vastata koska odottaa vaistomaisesti ikäviä viestejä. Koulun alku toi taas Wilmat, kirjamuovit ja reissukansiot, sata ja tuhat lappusta täytettäväksi. Ja koska olin hiukan huuli mutrulla, päätin piristää niin Esikkoa kuin itseänikin ja koska reissari oli pyydetty päällystämään niin minähän tein kiltisti työtä käskettyä:  Nyt on seepraraitaista kontaktimuovia alusta loppuun ja ehkäpä tuo paremmin löytyy taas syksyn mittaan kaikista niistä piiloistaan, joihin Esikko sen keksii tunkea.

Olihan tässä tietysti niitä iloisen kujeilevia jännityksen hetkiä positiivisessakin mielessä. Neiti Nökö oli vielä aamulla uuteen yläkouluun lähtiessään sitä mieltä, että nuorehko miesopensa on ihan urpo ja kotiin tullessa sittenkin ihan nasta. Näin se mieli voi matkalla mystisesti muuttua. Kuopus Kepponen muodon vuoksi irvisteli, mutta on polleana kanniskellut uutta reppuaan muutaman päivän ja nauttii kyllä vaikka muuta yrittääkin väittää.

Vaan kesäiset ilmat vieläkin jatkuvat, joten nautitaan niistä ja kesän herkuista muutenkin.