Touho-serkku

Tänään olen ollut kyllä oikea Touho-serkku sillä pyykkiä on pesty hirmuisesti. Kirppispussia täytetty ja tuotteita hinnoiteltu, nurkkia nuohottu muutenkin. Ihan selkeästi on kova hinku saada kotia tyhjemmäksi.

Kustiltakin ehkä tahdotte kuulumisia kuulla ja tässähän niitä taas tulee. Tosiaan 17.10. kävimme kaksiviikkoistarkastuksessa ja kun lääkäri vastaanotolla näki pojan yrittävän hyppyjä ja kiipeämisiä niin totesi julmasti, että parempi olla häkissä loputkin 4 viikkoa luutumisen varmistamiseksi.

Tämä toikin sitten haasteita sillä Kusti-ressun häkki ei ollut suuren suuri. Ei auttanut muu kuin lähteä metsästämään suurempaa häkkiä. Sellainen löytyi sitten lopulta Zooplussalta suhteellisen nopealla toimituksella. 

Nyt on tilaa harjoittaa jalan lihaksistoa. Kokoa tällä on muistaakseni noin 166cm x 114 x 60cm, en nyt vannomaan mene, että täsmälleen noin, mutta ainakin lähelle. Poju mahtuu hyvin jaloittelemaan ja touhuamaan ja mahtui myös isompi vatikin sinne eikä enää tarvitse nolosti satunnaisia vahinkoja yli laidan tehdä. Tuonne nurkkaan sijoitimme paksun tyynyn ja sen päälle fleecepeittoja, niin on lämmin nukkupaikka. Vesikuppi  ja vati taas strategisesti myös erillään, ettei tulisi sotkuja ja jotta joutuisi kävelemään pisteeltä toiselle. Tuo etunurkan tyhjä kohta on siksi, että Kusti siinä tykkää istua ja päivystää muuta arjen toimintaa keittiössä.

Tältä se poju sitten näytti kun uniltaan häirittiin. Anteeksi kisu-kulta!

Siirryinkin sitten muita nelijalkaisia kiusaamaan, eikös olekin hauska asento serkuksilla:)

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Murmeliolo

Ystävä tuossa taannoin totesi huomanneensa, että syksyisin hänen energiavarantonsa hieman tuntuvat hiipuvan. Huomaan myös itsessäni samaa. En siis koe olevani apea, vain hieman mietiskelevä ja syntyihin syviin katsasteleva. Tänään vyöhyketerapiasta lähtiessäni juttelin ihanan hoitajani kanssa tästä myös ja totesimme yhdessä, että miksei sitä tosissaan voisikin olla ihan luvan kanssa hiukan syysmurmeli:) Vetäisi vain kursailematta villasukat jalkaan, nappaisi vaikka pikku lasin punaviiniä tai kuumaa glögiä, laittaisi kynttilän palamaan, hyvää musiikkia soimaan ja käpertyisi sinne sohvan tai laiskanlinnan nurkkaan murmeloimaan. Muistettaisiin myös samalla olla itsellemme armollisia eikä aiheutettaisi ainakaan itse itselle liian suuria vaateita. Monestihan niitä eivät tosiaan aseta ne muut vaan me itse, joten...tästä on hyvä lähteä uutta asennetta noudattamaan.

Minä aloitin napsaisemalla pihalta talteen tämän voimakuvan

Voimaa ja villasukkia teidänkin viikkoonne.

Hemmu on vallannut nurkat

Viikko on tainnut olla aika rankka. Olo on nyt sellainen, että otan nämä kirjat

ja taidan aloittaa tuosta kevyemmästä eli oikean puoleisesta.

Minun lukiessani voimme viihtyä Hemmu kullan kuvilla. Hän on vallannut nurkat tyttömäisellä olemuksellaan täysin.

'

 Pahanteon jälkeen on järkevää nukkua kuin viattomin otus päällä maan

ja jos sekään ei tepsi palvelusväkeä lepyttämään, niin kannattaa kokeilla tätä asentoa. Kyllä ne siitä heltyy, kertoo Hemmu!

Ps. Kusti voi ihan hyvin ja vielä vietellään tosiaan 4 lisäviikkoa häkissä. Juuri odotellaan isompaa häkkiä, jotta vähän pääsisi jaloittelemaan. Luutumista ei haluta vaarantaa koska kävi ilmi, että heti kun vapauteen pääsi niin yritti hypätä tuolista alas ja sehän ei nyt käy lainkaan päinsä, joten kunnon häkki lattiatasossa on paras..

Huurteisen aamun ilot

Teemalla - pienistä iloista suuret purot - on täällä kuvattu kaikenlaista.

Kuurankukkaa tietysti pihalla

Erästä kylmänhörhöä, myöskin pihamaalla.

Tietysti myös kehruita, joista luonnonvalkoinen on bfl:ää, turkoosi todennäköisesti merinoa ja luumuruskeasekoitus shetlanninlammasta alpakalla suhteella 80/20.

Värttinän kanssa tehtyjä nuo värilliset ja luonnonvalkoinen neulojaystävän sähkörukilla harjoiteltu.

Pikkuhiljaa edistyn, mutta kovin taidelankaa vielä muistuttavat. Toivottavasti joskus voinkin sitten todeta, että ikävä niitä taidelankoja, kun pelkkää ohutta syntyy.

Mielenkiintoinen seikka itselläni on se, että kun kehruukurssin opettaja suositteli alapainotteista keskipainoista värttinää aloittelijalle, niin sillä en saanut kunnon liikettä aikaiseksi, mutta Louetin yläpainotteisella hieman painavammalla sen sijaan kyllä. Jotenkin saan näillä jäykillä käsilläni paremmin värttinän pyörimään tuolla yläpainotteisella.

Ihastuin kyllä kovasti sähkörukkiin ja sellainen tännekin kyllä räpyläraihnaiselle tulee, se on varma se.

Täällä vietellään yhdistettyä vapaa- ja esikon palaveripäivää ja pikkuhiljaa touhutaan. Mukava maanantai välillä tällainenkin. Ihanaa alkanutta viikkoa sinullekin lukijani.